Here you can find the blog posts I've been writing on a another platform during my pedagogical training in Finland - täältä löytyvät opeopintojen blogipostaukset suomeksi.

***

1. Orientaatio

Ensimmäinen e-APE-päivä. Perehdytystä opintojen suorittamismenetelmiin, osaamisperusteisuuteen, AC:n käyttöön. Paljon infoa, mutta kokonaisuus kuulostaa mielekkäältä. Tässä pikaisia muistiinpanoja:

Hyödyllinen saitti: oppiminenonline.com

Lakipäiväinfo - ohjeistusta (todella pian!) tulevaan tehtävään.

Pieniä huomatuksia päivän opetuksesta ja tiloista: Luokka on hieman liian pieni meidän opiskelijaryhmälle - yhdistelmä sohvapöytä + läppäri ei ole erityisen ergonominen ja taululle on vaikea nähdä. AC-tuokiosta olisi voinut saada enemmän irti, jos olisimme voineet heti alusta asti kokeilla toiminnallisuuksia itse. Myös pieni tauko iltapäivällä olisi ollut hyvästä, vaikka (ja toisaalta varsinkin kun) aikataulut lopuksi venyivät. Plussaa mukavasta tunnelmasta!

*******************************************************

Muistin virkistykseksi vielä portfoliossa pohdittavia kysymyksiä:

Mikä merkitys päivän teemoilla oli sinulle?
Miten hyödynnät teemoja opettajana?
Mitä opit ja mikä kaipaa lisäopiskelua?

***

2. Osaaminen

Toinen lähipäivä alkoi näin suomen kielen opettajaa/opiskelijaakin erityisesti kiinnostavalla videolla, jossa käsiteltiin sanontaa "käydä läpi". Sanapari implikoi opeteltavan asian nopeaa käsittelyä ja vähäistä merkitystä. Kyseistä verbiä on kieltämättä tullut itsekin käytettyä, mutta tämän päivän jälkeen tulee varmasti mietittyä kaksi kertaa ennen kuin sen suustaan päästää ulos. Sillä, miten asiat kielennämme, on todellakin merkitystä myös siihen, miten ajattelemme, opimme ja ymmärrämme.

Ape-opintojemme ensimmäisessä ryhmätyössä me havaijilaiset pääsimme pohtimaan ammatilliseen (ja muunkin alan) opettajaan kohdistuvia odotuksia, joita löytyikin monelta suunnalta (työelämä ja yhteiskunta, oppilaitokset, opiskelijat, vanhemmat) ja paljon! Vaikka oma alani ei ehkä ole yhtä suoraan kytköksissä työelämään kuin monien muiden ryhmäläisten erityisosaaminen, tunnistin kyllä lähes kaikki opettajuuteen kohdistuvista odotuksista, vaateista ja haasteista.
Mieleen jäi myös Pentin motto: "Sitoudu, mutta älä samaistu." Työ ei voi olla ainoa identiteetin perusta.

Päivän päätteeksi käsittelimme muun muassa suomalaisen koulutusihmeen peruspilareita: opettajien laajaa koulutustasoa, tasa-arvoista opetusta jne. Keski-Euroopassa työskennellessäni näkemys suomalaisesta koulujärjestelmästä on avartunut: koulutusjärjestelmäämme ei suotta kehuta.
Päivä pähkinänkuoressa: ammatillisen opettajan osaamisen pohdintaa, inspiroivia ryhmätöitä, mielenkiintoisia esityksiä ja paljon tärkeää asiaa mietittäväksi!

***

3. Lainsäädäntö

Ryhmämme sai ensimmäisessä etätyössä tehtäväkseen selvittää, mistä ammatillinen opettaja saa työhönsä liittyvää oikeudellista tietoa. Jaoimme tehtävän osa-alueet itse kullekin jo lähipäivän aikana, sillä työn kalmanraja (maanantai!) lähestyi hurjaa vauhtia. Itse lensin torstaina Ranskaan (jäin tosin lennon, bussin ja junan myöhästymisen vuoksi yöksi jumiin Pariisiin, joten pääsin kotiin vasta perjantaiaamuna). Työstimme esitysmateriaalia yhdessä Google Drivessa. Työ saatiin nopeasti hyvään muotoon. Sunnuntaina kynnellekykenevät hioivat vielä esityssuunnitelmaa AC:ssa, jonka jälkeen teimme kaikki viimeiset muutosehdotukset ja Timo viimeisteli esityksen ja siirsi sen Optimaan maanantaina. Kaiken kaikkiaan esityksen valmistelu sujui jouhevasti ja kaikki olivat todella innokkaasti työssä mukana.

Suurin osa ryhmämme käsittelemistä sivuistoista oli minulle jo jollakin tasolla tuttuja, mutta sisällön puolesta esille tuli paljon uutta ja hyödyllistä infoa. Huomasin muiden ryhmien esitelmämateriaaliin perehtyessäni, että opetukseen liittyvässä lainsäädännössä onkin aika paljon opeteltavaa. Vaikka jotkin asiat, esim. opiskelijan yksityisyydensuojan kunnioittaminen, vaikuttavat itsestäänselviltä, yksittäisiä tapauksia käsitellessä opettajalla voikin mennä sormi suuhun. Tykkäsinkin kovasti erityisesti asiantuntijaryhmä 4:n tekemästä esitysmateriaalista, jossa lakipykäliä käytiin läpi (tai siis käsiteltiin/opeteltiin) esimerkkitapausten avulla. Kaikkiin en olisi ilman ennakkomateriaalia osannut edes vastata. Myös tekijänoikeusesitelmä oli hyvin kiinnostava, sillä aihe liittyy suoraan opettajan arkeen. Joitakin tekijänoikeussääntöjä olen varmastikin tietämättäni rikkonutkin...

Lainsäädäntöesitelmissä oli todella paljon asiaa ja aihe sai aikaan paljon keskustelua, jopa niin paljon, että verkkosessiomme venyi yli ajan. Jatkossa tähän olisi varmasti hyvä kiinnittää huomiota, jotta kaikkia aiheita tulee käsiteltyä tasapuolisesti ja kaikki pääsevät saman verran ääneen.

***

4. Oppiminen ja ohjaus

Ape-opintojen neljännessä teemassa pääsimme pureutumaan erittäin kiinnostavaan aiheeseen eli oppimiseen ja ohjaukseen. Meidän ryhmämme aiheena oli "Mitä on oppiminen?". Ei mikään helppo nakki! Erilaisia ajatuksia ja määritelmiä oppimisesta nimittäin riittää ja aikataulu oli jälleen todella tiukka. Päätimme sisällyttää esitelmäämme oppimisen piirteiden ja tunnusmerkkien lisäksi myös erilaiset oppimistyylit sekä oppimista vaikeuttavien haasteiden käsittelyn.

Itse esitelmät menivät tosi hyvin. Kotiryhmässämme oli loistava yhteishenki ja kaikki osallistuivat keskusteluun aktiivisesti. Oppiminen ja ohjaus on selvästi kaikkia inspiroiva aihe! Erilaiset oppimistyylit ja -strategiat (ja sitä myöten erilaisten oppijoiden huomioiminen opetustyössä) ovat jo pitkään askarruttaneet minua, ja oli todella hyödyllistä saada niistä näin napakka tietopaketti. Oli myös hauska testata omia oppimistyylejä (visuaalinen, kinesteettinen, holistinen, syvä). Opettajana sitä varmasti tulee helpoiten käytettyä sellaisia opetusmetodeja, jotka itsestä tuntuvat tehokkaimmilta, mutta tässäkin asiassa monipuolisuus on valttia.

***

Portfoliopysäkki 1: Oppimiskäsitykseni

Mitä oppiminen on?
Vaikka oppiminen on osa jokapäiväistä elämäämme, sen määrittely, mitä oppimisella itse asiassa tarkoitamme, ei ole helppoa. Näin arkikielellä oppimista voisi kuvailla uuden tiedon tai uusien toimintamallien ja -tapojen sisäistämiseksi tai jo osatun ja opitun tietotaidon kehittämiseksi ja parantamiseksi joko tietoisesti tai tiedostamatta. Eri oppimiskäsitykset puolestaan lähestyvät oppimista erilaisista näkökulmista, joissa korostuu joko opettajan tai opiskelijan rooli oppimisprosessissa.

1) Mitä oppiminen mielestäni tarkoittaa?
Minulle oppiminen on elinikäinen muutosprosessi, jossa oppija kartuttaa ja kehittää omia tietojaan ja taitojaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Opettajan roolina on ohjata ja tukea oppijaa uuden tiedon/taidon omaksumisessa ja sisäistämisessä sekä auttaa tarvittaessa oppimisprosessissa mahdollisesti ilmenevien haasteiden ja vaikeuksien yli.

2) Miten ihminen oppii parhaiten?
On olemassa monia tapoja oppia. Joku voi esimerkiksi olla hyvin visuaalisesti tai teoreettisesti suuntautunut oppija, toinen puolestaan kaipaa konkreettia tekemistä. Taitava oppija tietää omat vahvuutensa ja pystyy hyödyntämään ja kehittämään erilaisia oppimistaktiikoita ja -menetelmiä. Myös oppijan motivaatio opittavaa asiaa kohtaan on erittäin tärkeä: kiinnostavaksi ja tarpeelliseksi koetun asian oppii aina paremmin ja helpommin kuin tylsän ja tarpeettoman. Sopivat haasteet ja onnistumisen kokemukset auttavat oppimisprosessissa ylläpitämällä opiskelijan motivaatiota opittavaan asiaan.

3) Miten opetan omaa alaani?
Minulle kieltenopettajana on tärkeää luoda aito vuorovaikutussuhde opiskelijoihini. Pyrin saamaan tunneilleni aikaiseksi dynaamisen ja positiivisen tunnelman, jossa kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua tasaveroisesti opetukseen. Käytänkin melko paljon erilaisia osallistavia, ryhmäyttäviä ja opiskelijajohtoisia opetusmenetelmiä. Yritän myös tehdä kielen opiskelusta mahdollisimman konkreettia ja kommunikatiivista, sillä kielen osaaminen ei tarkoita vain kieliopin hallintaa.

4) Miten omaa alaani oppii parhaiten?
Kielten opiskelu vaatii paljon työtä, harjoittelua ja motivaatiota, jopa ulkoa opettelua. Ohjaan opiskelijoitani erilaisten muistitekniikoiden oppimisessa ja kannustan heitä ennen kaikkea harjoittamaan kielitaitoaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa virheitä pelkäämättä.

5) Miksi oppimista tapahtuu, miksi ei tapahdu?
Oppimista auttaa oma kiinnostus ja motivaatio sekä hyvät opiskelutaidot. Jos jossakin näistä on puutteita, oppiminen vaikeutuu. Opettaja voi tällöin yrittää auttaa opiskelijaa oppimisprosessissa eteenpäin esimerkiksi keskustelemalla tämän tavoitteista ja ohjaamalla parempiin opiskelumenetelmiin.

6) Millaisia kokemuksia minulla on omalta opiskelupolultani?
Minulla on enimmäkseen positiivisia kokemuksia opiskelupolultani. Olen aina tykännyt opiskelusta enkä ole oikeastaan lopettanut opintoja lainkaan – peruskoulun ja lukion jälkeen jatkoin suoraan yliopistoon ja maisteriksi valmistuttuani kirjauduin melkein heti jatko-opiskelijaksi. Toisaalta väitöskirjani valmistuminen on kuitenkin venynyt suunnitellusta kyseenalaistettuani muutaman vuoden jälkeen pienillä apurahapätkillä elämisen mielekkyyden ja saatuani kiinnostavan työn ulkomailta (toisin sanoen, jos opiskelumotivaatio ei ole kohdillaan, tulostakaan ei synny). Nyt kun opinnoillani on taas käytännöllinen tavoite, opiskelukin inspiroi entiseen tapaan.

Tämänpäiväinen virtuaali-istunto oli erityisen kiinnostava. Kotiryhmästämme puuttui yksi henkilö, mutta se ei keskustelua haitannut. Muiden esitelmät oppimiskäsityksistä olivat erittäin mielenkiintoisia ja virittivät paljon kommentteja. Oli hauska huomata, miten hyvin erilaisista opetusaloista huolimatta meillä kaikilla on yhteneväisiä painotuksia ja samantyyppisiä käsityksiä oppimisesta ja opettamisesta.

Itselleni jäi erityisesti mieleen Marin ajatus oppimisen oivaltamisesta, siitä, miten ymmärtää, että kaikkea ei tosiaan ole pakko oppia kerralla, vaan tärkeintä on sisäistää se itselle olennaisin ja hyödyllisin tieto. Tähän liittyy tietysti olennaisesti myös opiskelijan motivaatio: onko tärkeintä saada vain kurssi suoritettua vai opiskellaanko uusia tietoja ja taitoja elämää varten.

Puhuimme myös eri oppimistyylien ottamisesta huomioon. Omassa työssäni olen paljon pohtinut tätä asiaa ja miettinyt, miten erilaiset oppijat saisi parhaiten huomioitua. Minusta opettajan on tärkeää tiedostaa oma oppimistyylinsä (esim. visuaalinen), sillä on hyvin luontevaa opettaa asioita sillä tavalla, miten ne itse parhaiten oppisi, vaikka se ei kaikkien ryhmän opiskelijoiden tarpeita palvelisikaan. Omaa opetusta täytyy siis tietoisesti varioida ja kehittää. Kuten keskustelussamme yhdessä tuumin totesimme, koskaan ei tule valmista, vaan - onneksi - opettajankin oppimisprosessi jatkuu!

***

5. Opetuksen monipuolisuus

Hyppäsin nyt tämän viitosaiheen myötä uuteen e-Ape-ryhmään. Virtuaali-istunnon aihetta valmisteltiin sähköpostitse ja OneDrivessä ja sunnuntaina pidimme lyhyen videotapaamisen Elbrus-vuorella. Oli kiva nähdä uuden ryhmäni jäsenet livenä (tai no, ainakin melkein)!

Itse esitykset olivat kautta linjan erittäin hyvin suunniteltuja ja vuorovaikutteisia. Annapurna aloitti keskusteluttamalla meitä opetuksen luokittelusta (yksilö-, ryhmä- ja massaopetus) ja opettajan roolista kussakin opetustyypissä. Tämä on tietysti erityisen kiinnostavaa ja tärkeää onnistuneen ja toimivan opetusmenetelmän valinnan kannalta.

Omassa esityksessämme käsittelimme opetusmenetelmätyyppejä ja sitä, miten opiskelijoita voidaan aktivoida eri tasoilla (älyllinen, kokemuksellinen ja toiminnallinen taso). Pyysimme myös ennakkotehtävässä osallistujia miettimään esimerkkejä hyvin ja huonosti toimineista opetusmenetelmistä. Ei ollut yllättävää, että monet hyvistä oppimiskokemuksista vaikuttivat perustuneen nimenomaan monipuolisiin opetusmenetelmiin, joissa oli hyödynnetty paitsi opiskelijan älyllistä, myös kokemuksellista ja toiminnallista aktivointia.

Haltilaiset olivat myös kehittäneet erinomaisen aktivoivan esityksen, jossa opetuksen perusperiaatteita (opetusmenetelmän valinta, aktivointi, virikkeellisyys, tauotus, arviointi) konkretisoitiin väittelyn kautta. Oli mielenkiintoista ja haastavaakin joutua miettimään argumentteja ns. väärältä puolelta aitaa.

Montblancilaiset päättivät päivän opetussession esittelemällä kahta erittäin kiinnostavaa verkko-opetusmallia (Mooc ja Second Life). Näistä ainakin jälkimmäinen voisi olla hyödyksi myös omassa kieli- ja kulttuuripainotteisessa opetuksessani. Verkko-opetuksen ongelmana on kuitenkin (ainakin täällä päin maailmaa) sopivien tilojen saatavuus. Toisaalta motivoituneimpia (ja verkottuneimpia) opiskelijoita tällainen opiskelumahdollisuus voisi kiinnostaa myös itseohjautuvana työskentelynä.

Virtuaali-istunnon lopuksi kilimanjarolaiset toimivat palauteryhmänä, joka varmisti oppimisen tulokset. He olivat paneutuneet aiheisiin tarkasti ja valmistaneet hyviä kysymyksiä. Minulle jäi e-Ape 3 -ryhmästä todella positiivinen fiilis. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

***

6. Aktivointi

Tässä virtuaali-istunnossa käsiteltiin mielestäni yhtä opettajaopintojen tärkeimmistä aiheista eli opiskelijaa aktivoivia opetusmenetelmiä. Annapurnalaiset demonstroivat hienosti aktivoivan luennon ja opetuskeskustelun käyttöä käytännön esimerkin ja erittäin ajankohtaisen aiheen, kotouttamisen, kannalta. Omassa opetuksessani joudun harvoin opettamaan isoja ryhmiä, mutta oli erittäin kiinnostavaa oppia uusia menetelmiä myös luento-opetukseen. Opetuskeskustelumenetelmää sen sijaan voisin käyttää omassa työssäni useamminkin.

Kilimanjarolaiset esittelivät laajemmin osallistavan pedagogiikan periaatteita. Osallistavassa opetuksessa toteutuu sekä yhteisöllisyys että yksilöllisyys. Osallistava oppiminen vaatii paljon sekä opettajalta että opiskelijalta, sillä siinä yhdistyvät niin vastuu kuin vapauskin omasta ja muiden oppimisesta. Onnistuessaan osallistava oppiminen kuitenkin tuottaa erinomaisia tuloksia ja pidän itse osallistavaa oppimista toimivana mallina kieltenopetukseen.

Elbrus-ryhmämme aiheena oli itseohjautuvuus opetuksessa. Löysimme aiheesta pari hyödyllistä testiä, joiden kautta kukin Ape-opiskelija pääsi pohtimaan omaa itseohjautuvuuttaan sekä keinoja opiskelijoiden itseohjautuvuuden tukemiseen ja kehittämiseen.

Mieleeni tuli esitysmateriaalia valmistellessani ja itseohjautuvuustestejä tehdessäni, että itselläni opettajana taitaa olla taipumusta ohjata opiskelijoita ehkä liikaakin ja pitää ohjakset toisinaan liiankin tiukasti omissa käsissäni. Itseohjautuvuuden kehittäminen ja tukeminen vaatiikin paitsi hyvää itsetuntemusta ja itseluottamusta opiskelijalta, myös opettajan luottamusta opiskelijan omiin taitoihin ja kykyihin.

***

7. Ryhmä

Elbruslaiset saivat kunnian olla palauteryhmänä tässä virtuaali-istunnossa. Työ olikin yllättävän vaativaa, sillä monet esityksistä olivat osallistavia (tärkeää ryhmäytymisen kannalta!), jolloin osa huomiosta siirtyi väistämättä opetuksen arvioinnista omaan suoritukseen. Ryhmämme tavoitteeena oli kuitenkin antaa kriittistäkin palautetta kunkin ryhmäläisen ja ryhmän omista tavoitteista käsin, ja tässä onnistuimme mielestäni suhteellisen hyvin hienoisista teknisistä ongelmista huolimatta.

Tämänkertaisen session aiheena oli siis opettajana ja opiskelijana ryhmässä toimiminen. Sujuva, nopea ryhmäytyminen ja toimiva ryhmädynamiikka ovat olennainen osa onnistunutta opetusta ja oppimiskokemusta. Ryhmädynamiikkaan vaikuttavat niin ryhmän koko kuin ryhmän sisäiset roolitkin eikä se ole pysyvä ominaisuus, vaan ryhmädynamiikka vaihtelee samankin ryhmän sisällä ryhmän eri vaiheiden mukaisesti (ryhmän muotoutuminen, kuohuntavaihe, yhteistoiminta, kypsä toiminta, ryhmän hajoaminen).

Opettajan tehtävänä on ryhmäytymisen ohjaaminen siten, että syntyy oppimiselle edullinen, tasavertainen ja avoin ilmapiiri, joka lisää opiskelijoiden tyytyväisyyttä ja viihtyvyyttä ja auttaa saavuttamaan ryhmän ja koulutuksen tavoitteet. Tämä vaatii opettajalta paitsi pätevyyttä ja luotettavuutta, myös hyvää pelisilmää, vuorovaikutuksellisuutta ja osallistavuutta ja ennen kaikkea positiivista asennetta. Ryhmäytymistä voi edistää monenlaisilla opetusmenetelmillä (tutustumisleikit, ryhmätyöt jne.). Onnistuessaan ryhmätyöt monipuolistavat oppimista kehittämällä vuorovaikutusta, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyjä ja ymmärrystä.

Käytän itse opetustyössäni jatkuvasti ryhmätyömenetelmiä. Vaikka aikuiskoulutuksessa opettajan roolina on olla enemmän fasilitaattori kuin perinteinen opettaja, se ei tee opetuksesta vähemmän haastavaa. Ryhmäytymisen onnistuminen on edelleenkin olennainen osa hyvää oppimiskokemusta. Mikäli opiskelijan ryhmään integroituminen epäonnistuu, koko ryhmän oppiminen kärsii siitä. Näin onneksi käy suhteellisen harvoin. Opettajan oma tasapuolinen ja positiivinen asenne kaikkia opiskelijoita kohtaan sekä ryhmäyttävät tehtävät esim. pienryhmiä varioimalla auttavat yleensä ryhmäytymisessä ilmeneviin haasteisiin.

***

8. Opetuksen suunnittelu

Marraskuun lopun sessiomme aiheena oli opetuksen suunnittelu. Elbrus-ryhmämme vastasi osaamispohjaisen HOPSin käsittelystä. Koska AMOK-opintomme ovat varsin pitkälti osaamispohjaisia, pyysimme kaikkia pohtimaan etukäteistehtävänä omaa osaamistaan ja sitä, miten kukin aikoo osaamisen tunnistamista hyödyntää omissa opinnoissaan. Monet kokivat tehtävän hyödyllisenä ja saimme siitä hyvää palautetta; mikäs sen mukavampaa!

Itsekin hyödynnän osaamistani opettajaopinnoissa: olen esimerkiksi pyytänyt osaamisen tunnistamista saamelaisen kulttuurin ja englannin kielen osalta. Myös opetusharjoittelun suoritan osaamisen tunnistamisena - ruotsalainen kollegani tulee seuraamaan opetustani muutaman päivän ajan. Tulee olemaan kiinnostavaa kuulla, mitä hänellä on opetuksestani sanottavaa!

Selkeä, tavoitteellinen ja perusteltu opetussuunnitelma ja opetuksen suunnittelu ovat tietysti onnistuneen opetustilanteen kulmakiviä. Monesti opetusta tulee kuitenkin suunniteltua sen tarkemmin miettimättä tavoitteita ja opetusmenetelmiä, varsinkin jos opetusvuosia on jo takana useampia. Välillä omia vakiintuneita (opetuskin)tapoja on kuitenkin syytä kyseenalaistaa ja siinä ns. metatieto opetuksen suunnittelusta on avuksi. Esimerkiksi kilimanjarolaisten esittelemää ydinaineanalyysia olisi varmasti hyvä käyttää aina silloin tällöin vanhojakin kursseja opettaessa. Mikä tai mitkä asiat ovat olennaisia, välttämättömiä? Mitkä puolestaan täydentäviä? Samalla voi pohtia käyttämiään opetusmenetelmiä. Toimivatko ne hyvin vai olisiko syytä kokeilla jotain muuta?

Opettajana etenen itse yleensä makrotasolta mikrotasolle. Pyrin siihen, että minulla olisi jo lukuvuoden aloittaessani selkeä kokonaiskuva koko vuoden opetuksesta sisältöineen ja tavoitteineen eli ns. suuret linjat olisivat selvillä: minusta tämä helpottaa myös opiskelijoiden oppimisprosessia. Lukuvuoden aikana suunnittelen sitten opetuksen yksityiskohtaisesti viikko kerrallaan ja pyrin siihen, että opetuksen jokainen osa-alue tulee tasapuolisesti käsitellyksi. Jätän kuitenkin yleensä myös jonkin verran tilaa improvisoinnille: joskus esimerkiksi ryhmädynamiikka voi vaatia aiheen erilaista käsittelyä ja uudenlaisia opetusmenetelmiä. Minusta opetuksen suunnittelussa onkin tärkeää säilyttää tietynlainen joustavuus: kaavoihin kangistuminen tekee opiskelusta tylsää niin opiskelijoille kuin opettajallekin!

***

9. Oppimisen ja osaamisen arviointi

Joulukuun istuntomme aiheena oli oppimisen ja osaamisen arviointi. Äärimmäisen tärkeä ja samalla myös hyvin vaikea aihe, jonka kanssa itsekin olen opettajana paininut moneen otteeseen. Mitä pitäisi arvioida, mitä painottaa arvioinnissa, miten taata kaikille tasapuolinen kohtelu?
Harmikseni jouduin olemaan suurimman osan istunnosta poissa (täytyy myöntää, etten ollut ymmärtänyt, kuinka paljon raskausaikana on erilaisia neuvola- ja lääkärikäyntejä - vai onkohan Ranska tässä asiassa jonkinlainen poikkeus?) ja ehdin vasta vähän ennen omaa esitysvuoroamme paikalle. Tosin myönnettäköön - vauvan sydänäänien kuuleminen on joka kerta yhtä sykähdyttävä kokemus. :)

Annapurnalaisten esitys koostui mittavasta itseopiskelumateriaalista ja sen jälkeisestä keskustelusta. Materiaalia - arvioinnin suunnittelusta ja oppimisen ja osaamisen arvioinnista - oli itse asiassa niin paljon, että sitä ei välttämättä ihan kymmenessä minuutissa kovin syvällisesti sisäistänyt. Diasarja on kuitenkin niin hyvä ja tiivis paketti asiaa, että siihen kannattaa paneutua ajan kanssa!

Haltilaiset menivät asian ytimeen arviointimenetelmät-aiheellaan. Arvioinnin perusteet tulevat tietysti tutkinto- ja kurssivaatimuksista, osaamistavoitteista ja arvioitavasta asiasta. Arviointimenetelmiä on monenlaisia, kirjallisista ja suullisista arvioinneista portfolioihin ja itsearviointiin. Olennaisinta on valita oppimista oikein mittaava menetelmä - ja tässä saakin sitten olla tarkkana!

Kilimanjolaiset keskittyivät omassa opetuksessaan vertais- ja itsearvioinnin merkitykseen oppimisprosessissa. Sekä vertais- että itsearviointi ovat erinomaisia oppimismenetelmiä, mutta molempien käyttöä täytyy harjoitella. Kilimanjarolaisten opetuksessa tuli myös esille tärkeä pointti siitä, että itsearvioinnin edellytyksenä on hyvä itsetuntemus ja terve itsetunto. Muuten vaarana on motivaation menetys tai ylioptimistinen käsitys omista kyvyistä. Opettajalta tämä vaatii osaavaa ohjausta, ns. hyvän yrityksenkin arvostamista, onnistuneiden kokemusten mahdollistamista ja rohkaisua vastuunottoon ja päätöksentekoon.

Oman ryhmämme aiheena oli lopuksi selvittää, millainen arviointi edistää oppimista: hyvän arvioinnin piirteitä ovat muun muassa motivoivuus ja kannustavuus, konkreettisuus ja opiskelijakeskeisyys, sanallinen muoto sekä osallistavuus ja vuorovaikutteisuus ja itsereflektioon kannustaminen. Tällaisen arvioinnin muotoja ovat esimerkiksi oppimispäiväkirja, portfoliot, dialogitentit ja erilaiset toiminnalliset arvioinnit. Vedimme Juhanan kanssa opetuksen yhdessä ja se sujui mielestäni ihan mallikkaasti. Viimeisten diojen kohdalla aikamme alkoi päättyä, joten annoimme loppukeskusteluun tarkoitetun kysymyksen jälkitehtäväksi pohdittavaksi blogeissa: Miten opiskelijoita arvioidaan omalla alallasi? Miten haluat kehittää näitä arviointiperinteitä itse?

Aloittelevana opettajana arvointivastuu tuntuu hurjalta, varsinkin silloin, kun arviointimenetelmät poikkeavat totutuista. Kun itse aloitin Ranskassa suomen kielen ja kulttuurin lehtorina, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että suurin osa loppukokeista olikin suullisia. Kieliopinnoissa tällainen arviointimuoto (ei toki yksinään) onkin mielestäni usein täysin perusteltavissa; sen sijaan muissa aineissa, kuten historian kurssien osalta, koin varsinkin alussa hyvin vaativaksi perustaa opiskelijan arviointia suulliseen arviointimenetelmään. Tässäkin kokemus kuitenkin auttaa, ja nykyään täydennän yleensä suullista loppukoetta kirjallisella välikokeella; näin myös suullisessa tentissä esimerkiksi stressin vuoksi huonommin selviytyvät opiskelijat saavat mahdollisuuden parantaa arvosanaansa kirjallisen arvioinnin kautta. Myös kielten suullisia kokeita olen muokannut vuorovaikutteisempaan ja toiminnallisempaan suuntaan mm. pareittain suoritettavien dialogitehtävien kautta. Vaikka koen edelleen, että suullisten kokeiden arviointi on haastavaa, niissä on kuitenkin yksi selvä etu: se, että voin antaa opiskelijalle rakentavaa palautetta heti kokeen lopuksi. Jos opiskelijan tentti ei mene ihan toiveiden mukaisesti, käytän mielelläni muutaman minuutin opiskelijan kanssa keskusteluun ja reflektointiin. Näin voin ohjata opiskelijaa tunnistamaan vahvistusta kaipaavat osa-alueet ja kannustaa niiden kehittämisessä uusintakoetta tai tulevaa jatkokurssia varten.

***

10. Yhteenveto syksystä

Näin aluksi täytyy tunnustaa, että päädyin AMOK:in opettajaopintoihin hieman sattumalta. Taustallani on se klassinen tarina: olen toiminut jo vuosia opettajana siitä huolimatta, että minusta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa - kuulin peruskoulussa kyllästyttävän usein, kuinka "sinusta tulisi hyvä opettaja", koska olin hyvä oppilas ja jaksoin neuvoa minua heikompia. Nyt kun tätä työtä on kuitenkin tehnyt jo jonkun aikaa ja olen todennut itse asiassa nauttivani kovasti opettajan työn monipuolisuudesta, minusta alkoi jo pari vuotta sitten tuntua siltä, että olisi hyvä lopultakin hankkia myös se virallinen pätevyys. Toissavuonna hakuaika oli kuitenkin mennyt jo ohi ja melkein se meni ohi viime vuonnakin: kun havahduin asiaan, minulla oli tasan kaksi päivää aikaa laatia hakemus ja saada kaikki paperit postiin. Koska tiesin jatkavani vielä töitä ulkomailla, vaihtoehtoina oli vain OAMK tai Haaga-Helia. Koska minulla on vielä vahvat siteet Ouluun opiskeluajoiltani, pistin Pohjolan Venetsian ykkössijalle ja niin aloitin e-APE-opinnot viime vuoden kesäkuussa suurella tarmolla.

Panostusta ja energiaa opinnot ovat kyllä vaatineetkin, mutta tähän asti etäopeopiskelu on silti osoittautunut paljon mielekkäämmäksi kuin sen alun perin kuvittelin. Koska minulla on aina tapana olla monta rautaa tulessa, aloitin kesän aikana myös kasvatustieteen perusopinnot samalla, kun viimeistelin väitöskirjaani esitarkastuskuntoon... Kun siihen päälle tuli sitten pitkään kaivattu raskaus ja yllätysero, täytyy tunnustaa, että kun joululoma viimein koitti, oli ihanaa nakata aivot vähäksi aikaa narikkaan ja vain nukkua! Nyt kuitenkin uudella energialla eteenpäin... :)

Pohdin seuraavassa oman opettajuuteni ja osaamiseni kehittymistä syksyn aikana ja tavoitteitani loppuopintojeni ajalle seuraavien neljän osa-alueen kautta:

1. Pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallasi.

Pedagogisten opintojen myötä saan pätevyyden englannin, ranskan ja suomen kielen opetukseen. Opetuskokemukseni myötä olen profiloitunut erityisesti suomi toisena/vieraana kielenä -opetukseen. Kielten opettajana ammatillisen opettajan työkenttäni osuu ns. yhteisten opintojen alueelle, kieli- ja viestintäopintoihin. Koska olen suorittanut myös viestinnän perusopinnot ja opettanut jonkin verran puheviestintää, voisin kuvitella huolehtivani ammatillisena opettajana myös joistakin viestinnän kursseista. Opetuskielistäni erityisesti englanti ja suomi ovat osa kaikille yhteisiä opintoja ja siten olennainen osa opiskelua. Esimerkiksi Metropolian sivuilla kieli- ja viestintäopinnoista todetaan seuraavaa:

Ammattikorkeakouluopintojen tulee antaa opiskelijalle mm. edellytykset asianomaisen alan kehityksen seuraamiseen, riittävä viestintä- ja kielitaito sekä alan kansainvälisen toiminnan edellyttämät valmiudet. Riittävä kieli- ja viestintätaito on sellainen kirjallinen ja suullinen kielitaito, joka ammatin harjoittamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta on tarpeellinen (Asetus 352/2003 §7, §8).

Metropolian kieli- ja viestintäopinnot suoritettuaan opiskelija osaa viestiä eri kielillä alansa asiantuntijatehtävissä ja toimia monikielisissä ja -kulttuurisissa työyhteisöissä.

Metropoliassa on sekä tutkintoon kuuluvia että vapaasti valittavia kieli- ja viestintäopintoja, joiden määrä vaihtelee koulutusohjelmittain. Kaikille yhteisinä opintoina Metropolia tarjoaa englannin ja kotimaisten kielten opintojaksoja, joiden lisäksi eri koulutusohjelmissa on alakohtaisia kielten opintoja. Opetuskieliset viestinnän opinnot rakentuvat koulutusohjelmittain.

Halutessaan syventää osaamistaan oman ammattialansa vaatimissa viestintätilanteissa opiskelija voi valita opintoja esimerkiksi seuraavista vapaasti valittavista kielistä: espanja, italia, japani, kiina, ranska, saksa, suomi toisena kielenä, venäjä tai viro.

Voisin siis toimia esimerkiksi kaikille yhteisen englannin kurssin vetäjänä tai vaikkapa johonkin tiettyyn koulutusohjelmaan sisältyvien suomen-, englannin- tai ranskankielisten viestinnän opintojen opettajana. Vaihtoehtoisesti voisin myös opettaa vapaavalintaisia syventäviä kielitaitokursseja esimerkiksi ranskan tai suomen kielellä. Koska kieli- ja viestintäopinnot ovat osa kaikkia sekä ammatillisen perus- että korkea-asteen opintoja, voisin toimia ammatillisena opettajana missä tahansa suomalaisessa ammatti- tai ammattikorkeakoulussa.

2. Pohdi opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä.

Oman opetusfilosofiani perustana on konstruktivistinen näkemys oppimisesta oppijan aktiivisena ja sosiaalisena toimintana (ks. esim. Tynjälä 1999). Näen oppimisen elinikäisenä prosessina, jossa oppija rakentaa jatkuvasti uudelleen käsitystään maailmasta tietojensa, kokemustensa ja havaintojensa kautta. Opettajan rooli tässä prosessissa on ohjata ja tukea oppijan tiedon löytämistä ja ymmärtämistä sekä tunnistaa oppimisprosessiin liittyviä ongelmia ja tarjota niihin ratkaisuja.

Opettajana pyrin suosimaan dialogista opetusmallia, jossa opiskelijat voivat osallistua aktiivisesti oppimisprosessiin. Tämä onnistuu erityisen helposti kielenopetuksessa, mutta myös historian, kulttuurin ja kirjallisuuden kurssien luento-opetusta voi täydentää opiskelijoita aktivoivilla harjoituksilla, kuten tekstianalyyseilla, opiskelijoiden itse valmistelemilla esitelmillä tai käsitellystä aiheesta käytävällä keskustelulla. Pyrin käyttämään opetuksessani monipuolisesti erilaisia työtapoja: näin voin ottaa myös erilaiset oppijat ja oppimistyylit huomioon. Koska opetusnäkemykseni perustuu vuorovaikutukseen, pyydän myös säännöllisesti opiskelijoilta palautetta opetuksestani ja pyrin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan sen kursseillani.

Kielenopetuksessa painotan kommunikatiivista näkökulmaa, jossa korostuu näkemys kielitaidosta viestintävälineenä (ks. esim. Canale 1983). Opetuksen tavoitteena on auttaa opiskelijoita saavuttamaan nopeasti aktiivinen ja toimiva kielitaito. Tärkeä osa kielitaito-opetusta on myös kulttuurisen tiedon välittäminen; ilman sitä opiskelijan viestintätaidot jäävät vajaiksi. Opetan kielikurssit alusta asti pääasiallisesti opetettavalla kielellä: muita kieliä käytän vain tarvittaessa apukielenä.

Kommunikatiivinen painotus näkyy myös kielitaidon arvioinnissa, jossa kirjallisen kielitaidon lisäksi tarkastelen myös suullista kielitaitoa. Mielestäni on tärkeää, että opiskelijat voivat seurata oman kielitaitonsa kehittymistä myös koejaksojen ulkopuolella. Opintosuunnitelmaan kirjattujen kokeiden lisäksi annan opiskelijoille säännöllisesti palautetta kotona ja oppitunneilla suoritettavista harjoituksista sekä ohjaan heitä samalla omaksumaan tehokkaita opiskelumenetelmiä (esim. sanaperhemalli, synonyymit ja vastakohdat sanaston oppimisen apuvälineinä).

Opiskelijat suorittavat tyypillisesti kunkin kurssin aikana 1-3 kirjallista/suullista välikoetta, joista he saavat minulta niin yleistä kuin yksilöllistäkin palautetta. Olen kahtena viime vuonna ottanut kurssiarviointiin mukaan myös perinteiset sanakokeet, jotka huonosta maineestaan huolimatta näyttäisivät olevan varsin hyödyllinen työkalu sanaston oppimiseen ja opitun sanaston arvioimiseen erityisesti opiskelijoille itselleen.

Päättökokeissa opiskelijat suorittavat yleensä sekä suullisen että kirjallisen osuuden. Kirjallisessa tentissä tarkastelen opiskellun kielen kieliopin, sanaston ja fraseologian hallintaa. Suullisessa kokeessa puolestaan arvioin opiskelijan ääntämisen, sanaston ja kielioppirakenteiden kautta viestinnän sujuvuutta kommunikaatiotilanteessa (esim. teemahaastattelu, tekstistä/kuvasta kertominen, dialoginen roolileikki / simulaatio toisen opiskelijan kanssa). Kokeen lopuksi käyn yhdessä opiskelijan kanssa hänen tuloksensa läpi. Käytän palautteen antamisessa ns. hampurilaismallia, jossa aloitetaan asian käsittely myönteisellä arviolla opiskelijan vahvuuksista, sitten käsitellään asioita tai alueita, joissa opiskelijan kielitaidossa on vielä kehitettävää, ja lopuksi palataan vielä myönteiseen palautteeseen, jonka avulla opiskelijaa kannustetaan jatkamaan asian parissa työskentelyä.

Erityisesti suullisen kielitaidon testaaminen on haastavaa ja tulosten vertailu voi olla vaikeaa (ks. lisää Huhta 1993). Pidän itse mieluiten suulliset kokeet pienissä ryhmissä (2–3 opiskelijaa), jolloin opiskelijat esittävät ohjeiden mukaisen vuorovaikutustilanteen ja minä voin arvioida heidän suoriutumistaan kommunikaatiotilanteen ulkopuolelta.

3. Pohdi vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alasi opetuksessa.

Kieltenopetuksessa opettajan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää. Perinteisesti suurin osa kieltenopetuksesta on kontaktiopetusta luokassa. Opetusmenetelmät sen sijaan ovat varsin vaihtelevia: yksi kurssi voi sisältää niin opettajajohtoista luennointia kuin paljon yhteistoiminnallisia pari- ja ryhmätöitä, kuten roolipelejä tai pienimuotoisia teatteriesityksiä dialogien muodossa. Kieltenopetuksessa voi helposti kokeilla erilaisia opetusmenetelmiä ja mielestäni niitä tuleekin varioida paljon, jotta kaikki kielen eri osa-alueet tulevat tasapuolisesti käsitellyiksi ja harjoitetuiksi ja jotta erilaiset oppijat pääsevät kehittämään kielitaitoaan itselleen mielekkäimmällä tavalla.

Kieliopinnot ovat myös siinä mielessä perinteisiä (tai perinteisiksi hahmotettuja) opintoja, että niissä ohjauksen merkitys on suuri. Kieliopintoja ei useinkaan suoriteta itsenäisesti tenttimällä, vaan läheisessä ohjaussuhteessa opettajan kanssa. Toki nykyisin myös aiempaa suuri osa kieliopinnoista on mahdollista suorittaa itsenäisesti verkko-opintoina, mutta tällöin minusta ongelmaksi voi nousta vuorovaikutteisuuden puute. Erilaiset verkkomateriaalit puolustavat kyllä paikkaansa lähiopintoja täydentävinä opiskelumahdollisuuksina.

4. Arvioi osaamisesi kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitset?

Minulla oli jo monta vuotta käytännön opetuskokemusta takanani, kun aloitin ammattipedagogiset opinnot. Olin saanut yliopisto-opinnoistani hyvän teoreettisen pohjan omalle substanssiosaamiselleni, mutta opetustaitoni, -tyylini ja -metodini olin kehittänyt lähestulkoon täysin käytännön kautta, omia oppimiskokemuksiani hyödyntäen ja kollegojen ideoita, neuvoja ja ehdotuksia kuunnellen. Niinpä esimerkiksi oman substanssialan ja toisaalta myös kehittämisosaamisen suhteen koen olevani jo kehittyvä opettaja, mutta toisaalta esimerkiksi erityispedagogisen osaamisen osalta vielä noviisi. Myös verkko-opetus on näiden opeopintojen aikana ollut minulle uusi tuttavuus ja siinä minulla on vielä paljon opittavaa.

Lähteet:

Canale, M. (1983). From communicative competence to communicative language pedagogy. Teoksessa J. C. Richards & R. W. Schimdt (toim.): Language and Communication. Harlow: Longman.

Huhta, A. (1993). Suullisen kielitaidon arviointi. Teoksessa S. Takala (toim.): Suullinen kielitaito ja sen arviointi. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 77. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston monistuskeskus, 143-225.

Tynjälä, P. (1999). Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Vertaispalaute syksyn yhteenvedosta Minnalle annettu 26.1.2016:

http://oppimappi.blogspot.fr/2016/01/oppimisprosessin-pohdinta-teemat-1-9.html?showComment=1453823126822#c4157224126528565629

Muut kommentit löytyvät Minnan blogitekstien lopusta.

***

MO-tehtävästä ja lähipäivistä

MO-tehtävää varten haastattelin pitkäaikaista ystävääni Tanja Tammimiestä, joka on jo vuodesta 2002 työskennellyt Oulun Aikuiskoulutuskeskuksessa suomen kielen mamukouluttajana. Haastattelussa pyysin Tanjaa kertomaan lyhyesti omasta urapolustaan äidinkielen opettajasta mamuopettajaksi sekä hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan opetustyöstä kansainvälisten aikuisopiskelijoiden keskuudessa.

Aiheesta löytyikin niin paljon keskusteltavaa, että videon alkuperäinen pituus oli melkein 25 minuuttia. Koska opetustuokiomme pituus oli kuitenkin rajattu maksimissaan puoleen tuntiin, editoin haastattelusta noin 15 minuutin mittaisen videon. Editointiprosessi olikin näin ensikertalaiselle varsin mielenkiintoinen ja vähän haastavakin prosessi, mutta olen lopputulokseen aika tyytyväinen, vaikka itse sanonkin!

Mamukoulutus on tällä hetkellä varsin tunteita herättävä aihe, joten uskon, että siitä syntyy paljon mielenkiintoista keskustelua lähipäivillä. Aikuiskoulutuksena kotoutuskoulutus ja ammattisuomen opetus vaativat myös opettajalta paljon opetusryhmien heterogeenisyyden vuoksi (kieli, kulttuuri, koulutus, ikä, uskonto jne.). Olen kuitenkin samaa mieltä kuin Tanja: positiivinen asenne, avoin mieli ja monipuolinen opetusmenetelmäpakki antavat hyvät lähtökohdat onnistuneeseen vuorovaikutukseen niin mamu- kuin natiiviopiskelijoidenkin kanssa!

Video löytyy osoitteesta: https://youtu.be/yS8YixaFLpE

Edit, 27.1.2016, MO-palautteesta: En valitettavasti itse päässyt opetuspäivänä edes AC:hen paikalle, koska jäin edellisiltana jumiin Pariisiin - viikkojen pakkanen hyydytti lopulta myös Finskin sinivalkoiset siivet... Mikko joutui siis hoitamaan AC-yhteyden yksin.

Sekä Tiiulta että muilta opiskelijoilta saadun MO-palautteen perusteella etäopetustuokiomme ei kuitenkaan ollut erityisen onnistunut. Positiivista palautetta saimme hyvin tehdystä videosta ja mielenkiintoisesta aiheesta. Samalla kuitenkin monet olivat kokeneet videon liian pitkäksi ja keskittyminen oli herpaantunut. Lisäksi aikataulu oli pettänyt ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi eikä parikeskusteluun ollut jäänyt aikaa. Opetukseen oli yleisesti ottaen toivottu enemmän jämäkkyyttä ja selkeämpää opetustavoitetta. Muutama toivoi palautteessa myös selkeämpiä ohjeita, esim. keskustelua vieruskaverin kanssa, konkreettisempia kysymyksiä sekä selvempää aikataulutusta - nämä olisivat kyllä löytyneet laatimistani dioista, mutta ehkä ne olivat teknisten ongelmien vuoksi tai muuten epähuomiossa jääneet näkymättä AC:ssa? Tiiun apua kyllä kehuttiin, joten siitä kiitos Tiiulle!

Lähiopetus etätehtävänä oli kieltämättä varsin haastava ongelma. Alun perin ehdotin Mikolle, että haastattelisin opettajaystääväni videolle mamukoulutuksen erityispiirteistä ja Mikko tekisi aiheeseen lyhyen alustuksen ja ohjaisi keskustelua paikan päällä. Uuden käänteen järjestelyihin toi kuitenkin se, että Mikkokaan ei lopulta päässyt MO-päiville paikalle. Opetuksen toteutusta täytyi alkaa miettiä varsin lyhyessä aikataulussa uusiksi, mutta vielä lähipäiviä edeltävänä sunnuntaina ryhmässämme ei ollut selvää käsitystä siitä, miten opetustuokio parhaiten onnistuisi. Lopulta päätimme, että linkitän Optimaan haastatteluvideoni ja siihen tekemäni lyhyet ohjeet ja diat sekä Mikon blogitekstin ja että ohjaamme molemmat keskustelua opetuspäivänä AC:ssa. Kun matkajärjestelyni menivätkin sitten mönkään, tilanteen hoitaminen jäi valitettavasti yksin Mikon hartioille.

Summa summarum: yritys hyvä kymmenen ja oppia ikä kaikki. Onneksi työ ei mene koskaan täysin hukkaan, vaan joskus voi olla edes huonona esimerkkinä. Vastauksena Tiiun kysymykseen siitä, millaista osaamista tulisi kehittää, jotta vastaava opetustehtävä onnistuisi ensi kerralla, sanoisin, että ensinnäkin olisi varmasti hyvä varata tehtävän suunnitteluun ja valmisteluun selvästi enemmän aikaa kuin nyt, jotta yllättäviin muutoksiin tai tilanteisiin olisi helpompi varautua. Olisi myös hyvä selvittää opetustilan tekniset ominaisuudet hyvissä ajoin (esim. nyt kuvittelin lähes loppuun asti, että pystyisimme käyttämään AC:ta vuorovaikutteisesti), jotta opetuksen toteutusta olisi helpompi suunnitella. Tällaisessa opetustehtävässä tarvitaan myös selkeää työnjakoa, aktiivista ja tehokasta kommunikointia sekä molemminpuolista yhteisymmärrystä opetustilanteen tavoitteista; näissä asioissa pienryhmällämme jäi mielestäni petraamisen varaa.

Edit 28.1.2016, lähipäivien opetuksesta: Koska en päässyt lähipäiville paikalle (työ ja raskauden loppumetrit rajoittivat valitettavasti reissaamistani), olen lukenut mielenkiinnolla Tiiun antamia blogipalautteita sekä eri ihmisten blogikirjoituksia aiheesta. Ryhmille täytyy myös antaa kiitosta siitä, että MO-materiaalit löytyvät asianmukaisesti ja poikkeuksetta niille varatuista kansioista.

Kaikista materiaaleista ei tietenkään valitettavasti saa ihan täyttä kuvaa opetustuokiosta, esim. nuorisotakuu-aihe vaikutti hyvin mielenkiintoiselta, mutta opetuksen suurin anti oli varmastikin paikan päällä käydyssä keskustelussa. Pidin kuitenkin erityisesti Suvin ja Kirsin case-aiheesta sekä Ninan ja Terhin oppimistavoitteiden määrittelyä koskevasta diaesityksestä - osin varmasti siksikin, että aiheet tuntuvat oman työni kautta varsin relevanteilta. Minnan ja Marjon vinkit erilaisten oppijoiden huomioimisesta normaaliopetuksessa kuulostivat myös hyödyllisiltä ja Heinin ja Joonaksen esimerkillisen selkeät diat itse- ja vertaisarvioinnista antoivat hyvän kuvan heidän opetustuokiostaan. Juhanan ja Minnan Prezi-esitys oli erityisesti teknisesti hyvin vaikuttava, vaikka ryhmätyötä en pystynyt yksin tekemäänkään. Raisan, Petran ja Katriinan aktivoivaan opetustuokioon olisi ollut kiva osallistua - värikkäät diat herättivät mielenkiintoni!

***

Opetusharjoittelu

Opetusharjoitteluraportti, 9.2.2016

Merja Torvinen

Pedagogisten opintojen ehkä tärkein osa-alue - ja samalla myöskin käytännönläheisin - on tietysti opetusharjoittelu. Koska olen toiminut erilaisissa opetustehtävissä jo useita vuosia, suoritin oman opetusharjoitteluni osaamisen tunnistamisena opetustyössäni suomen kielen ja kulttuurin lehtorina Caenin yliopistossa.

Opetusharjoittelu ei silti ollut mikään läpihuutojuttu, vaan oman käytännön työni linkittäminen tällä tavoin osaksi opettajan pedagogisia opintoja sai minut pohtimaan laajemminkin oman opettajuuteni näkökulmia: millaiseen pedagogiseen näkemykseen opetukseni pohjautuu ja millaisia teoreettisia käsitteitä työni oletusarvoisesti hyödyntää. Ennen kaikkea sain kuitenkin tilaisuuden selvittää, mitkä ovat opetustyöni vahvuudet ja heikkoudet; miten voisin kehittyä paremmaksi opettajaksi. Koska olen päätynyt opetustyöni - niin kuin moni muukin - hieman vahingossa (maisteriopintojeni aikana jätin tarkoituksella pedagogiset opinnot tekemättä, jotta en joutuisi kieltenopettajaksi yläasteelle...), tämä opetusharjoittelu oli ensimmäinen todellinen mahdollisuuteni saada palautetta ulkopuoliselta toiminnastani opettajana. Vaikka tapanani onkin pyytää opiskelijoiltani palautetta kursseista ja kehitysideoita, on opetusalan ammattilaisen näkökulma kuitenkin kullanarvoinen.

Opetusharjoitteluni ohjaajana toimi vanhempi kollegani Annelie Jarl Ireman, joka työskentelee laitoksemme pysyvänä Ruotsin kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin lehtorina. Sovin hänen kanssaan, että hän tulisi seuraamaan opetustani ensimmäisen ja toisen vuosikurssin tunneille. Koska opetan sekä pää- ja sivuaineopiskelijoille yhteisiä tunteja (joilla opiskelijoiden väliset tasoerot ovat hyvin huomattavia) että pelkästään pääaineopiskelijoille suunnattuja ryhmiä, sovimme myös, että Annelie seuraisi molempien ryhmätyyppien opetusta. Koska Annelie ei puhu suomea ja suurin osa opetuksestani erityisesti toisesta vuosikurssista lähtien on suomeksi, lähetin hänelle etukäteen tiivistelmän seurantapäivän tuntien opetussuunnitelmista.

Tapanani on ennen lukuvuoden alkua suunnitella koko vuoden kieltenopetuksen ns. suuret linjat: mitkä ovat syys- ja kevätlukukauden tavoitteet, käsiteltävät asiat, käytettävä materiaali. Sitten lukuvuoden aikana laadin yleissuunnitelmani pohjalta tarkan opetussuunnitelman viikoittain ja pyrin näin pitämään huolen siitä, että kaikki kielen osa-alueet tulevat käsitellyiksi tasapuolisesti ja käytän myös monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä (esim. luento, yhteistoiminnalliset menetelmät, ryhmä- ja yksilötyöskentely, ohjattu ja itsenäinen työ). Opetuskokemuksen kasvaessa yksityiskohtaiset tuntisuunnitelmat aikatauluineen ovat kuitenkin muuttuneet lyhyiksi merkinnöiksi ranskalaisin viivoin, joista tuskin ulkopuolinen saisi kovin selvää käsitystä tunnin kulusta. Siksi olikin hyvä, että "jouduin" opetusharjoittelua varten tekemään Annelielle selkeän tuntisuunnitelman ja tuomaan näin paremmin esille opetukseni rakenteen ja aikataulutuksen. Se haastoi minut samalla miettimään tuntisuunnitelmani toimivuutta ja mielekkyyttä sekä kyseenalaistamaan vakiintuneet tapani opettaa.

Varsinaiset seurantatunnit sujuivat hyvin. Kerroin opiskelijoille, että Annelie tulee tunnille seuraamaan opetustani eikä hänen läsnäolonsa häirinnyt opetusta lainkaan. Melkein unohdin itsekin opetuksen aikana, että olin arvioitavana! Seurantapäivän jälkeen pidimme Annelien kanssa kokouksen, jossa keskustelimme opetusnäkemyksestäni ja -tavoitteistani sekä käsittelimme Annelien huomioita ja kommentteja opetuksestani. Tämä oli varmastikin opetusharjoitteluni parasta antia: sain perusteltuja arvioita opetukseni hyvistä ja heikoista puolista.

Annelien palaute oli enimmäkseen positiivista ja kritiikkikin rakentavaa: pohdimme yhdessä muun muassa sitä, miten parhaiten opettaa taitotasoltaan erittäin heterogeenista pää- ja sivuaineopiskelijoiden yhteisryhmää, jossa on sekä suomalaisen vanhemman omaavia opiskelijoita, joilla on jo varsin hyvä suullinen ja kirjallinen kielitaito, että täysin alkeista aloittaneita opiskelijoita. Seurattavan tunnin aiheena oli suomalaiset joulutraditiot ja varsinaisena tehtävänä oli jouluruokareseptien kääntäminen ranskasta suomeksi. Koska kyse oli ensimmäisen vuoden opiskelijoista, joiden kielitaitotaso on vielä matala, ja ruokareseptit sisälsivät melko paljon uutta sanastoa, olin itse ratkaissut ongelman siten, että jaoin sekä heikot että vahvat opiskelijat ryhmiin siten, että jokaisessa viidessä ryhmässä oli 4-5 opiskelijaa, joista yksi edistynyt. Intron ja tehtävänannon jälkeen kiersin luokassa eri ryhmien luona ja pyrin auttamaan kaikkia tasapuolisesti eteenpäin. Tästä sainkin Annelielta positiivista palautetta: reagoin opiskelijoiden tarpeisiin nopeasti ja otin kaikkiin kontaktin yksilötasolla. Toisaalta tasojen sekoittamisesta huolimatta osa ryhmistä sai työnsä muita nopeammin (ainakin omasta mielestään) valmiiksi, mikä aiheutti ns. tyhjäkäyntiä ennen kuin ehdin paikalle tarkistamaan heidän kanssaan tehtävää tai antamaan heille lisätehtäviä. Yksi ratkaisu tähän tietysti olisi tehdä luokkaan tasoryhmät ja antaa sitten edistyneemmille useampia tai vaikeampia harjoituksia tehtäväksi. En ole itse tähän yleensä ryhtynyt, koska siinä on mielestäni vaarana, että ns. alkeistason opiskelijat, joille kurssi kuitenkin on tarkoitettu, saattavat tuntea itsensä turhaan muita heikommiksi tai vähemmän arvostetuiksi, mutta idea on kuitenkin harkitsemisen arvoinen, ainakin myöhemmässä vaiheessa lukuvuotta.

Ensimmäisen vuosikurssin osalta pohdimme Annelien kanssa myös ryhmäytymisen ongelmia ja sitä, miten niihin kannattaisi parhaiten reagoida. Yksi viidestä ryhmästä ei nimittäin jostain syystä alkanut tekemään tehtävää ryhmätyönä vaan tyttö- ja poikaparina. Koska kaikki olivat ymmärtäneet tehtävänannon ja käännöstyö eteni, en tunnin aikana puuttunut puutteelliseen ryhmätoimintaan, mutta jäin kuitenkin miettimään asiaa. Aina toisinaan korkeakoulussakin törmää opiskelijoihin, jotka jättäytyvät ryhmän ulkopuolelle ja kieltäytyvät osallistumasta opetukseen pari- tai ryhmätöiden muodossa. Osa heistä on ns. yksinäisiä susia, jotka kokevat pärjäävänsä paremmin yksin; osalla toisaalta voi olla taustalla koulukiusaamista, jännittämisen ongelmia tms. Koska opiskelu on korkeakoulussa vapaaehtoista ja kyse on aikuisista ihmisistä, missä määrin ja millä tavoin opettajan tulisi puuttua asiaan? Pyrin itse omalla esimerkilläni, opiskelijoiden tasapuolisella kohtelulla ja positiivisella asenteella osallistamaan tällaisiakin opiskelijoita (ja onneksi se usein toimii). Tiedostan kuitenkin, että tällä osa-alueella minulla on vielä paljon kehittymisen varaa.

Toisen vuosikurssin pääaineopiskelijaryhmän opetuksesta sain Annelielta hyvää palautetta muun muassa tunnin rytmityksestä (kaksi erilaista kielipeliä piirissä: sananselitystä jouluaiheisista korteista ja tarinankerrontaa verbikorttien avulla imperfektissä), hyvästä ilmapiiristä ja omasta osallistumisestani kielipeleihin sekä lähes sataprosenttisesta suomen kielen käytöstä tunnilla. Keskustelimme Annelin kanssa tunnin jälkeen siitä, korjaanko opiskelijoiden kielenkäyttöä ja, jos korjaan, miten. Kerroin, että oman näkemykseni mukaan tällaisella suullisella tunnilla opiskelijan oma tuottaminen ja kommunikointi on kaikkein tärkeintä, mutta toki, koska kyse on opetustilanteesta, pyrin korjaamaan mahdolliset virheet hienovaraisesti esimerkiksi toistamalla opiskelijan lauseen virheettömänä (tämä auttaa usein muitakin opiskelijoita lauseen ymmärtämisessä). Tarpeen tullen selitän myös, miksi kutakin muotoa tulee käyttää.

Vaikka opetusharjoittelu osaamisen tunnustamisena oli lyhytkestoinen, koin kuitenkin, että sain siitä paljon irti. Kiinnitin enemmän huomiota tuntien suunnitteluun ja jouduin myös perustelemaan ratkaisujani ja omaa pedagogista näkemystäni ulkopuoliselle opetusalan ammattilaiselle. Sain lisäksi erittäin hyödyllistä palautetta ja hahmotan nyt paremmin, mikä opetuksessa toimii hyvin (esim. yksilöllinen vuorovaikutussuhde opiskelijoihin, rytmitys, ilmapiiri) ja mitä voin vielä kehittää (esim. eri tasoryhmien huomioiminen paremmin, ryhmäytymisen ongelmiin ja erilaisiin opiskelijoiden välisiin konflikteihin puuttuminen). Minulle jäi opetusharjoittelusta niin hyvä tunne, että uskon itse asiassa, että tällainen opetuksen arviointi vaikkapa kerran vuodessa olisi hyödyksi kenelle tahansa!

***

HOPS

Henkilökohtainen opintosuunnitelma – pohdintoja opintopolusta
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Opiskelija: Merja Torvinen
APE-ryhmä: 3
Puhelin: +33 6 20 09 42 00
Sähköposti: merja.torvinen@gmail.com
Tuutori: Tiiu Tenno / Pentti Hanhela
Päivämäärä: 14.2.20161

Sisältö
2           OSAAMISENI OPINTOJEN ALUSSA
2.1       Mitkä ovat lähtökohtani ammatilliseen opettajuuteen?
2.2       Missä haluaisin kehittyä ammatillisena opettajana, mikä minua motivoi?
3           OPINTOIHIN PEREHTYMINEN JA SUUNNITELMALLISUUS
3.1       Mitkä opinnot tukevat osaamisesi kehittymistä?
3.2       Mikä on opintojesi ajoitussuunnitelma?
3.3       Pohdi opetusharjoittelumahdollisuuksiasi omalla alallasi.
3.4       Mitä aikaisempaa osaamistani esitän tunnistettavaksi opintoihini?
4           TULEVAISUUS AMMATILLISENA OPETTAJANA
4.1       Odotukset ammatilliselle opettajalle
4.2       Minä tulevana ammatillisena opettajana

2 OSAAMISENI OPINTOJEN ALUSSA

2.1 Mitkä ovat lähtökohtani ammatilliseen opettajuuteen?

Oman alan substanssiosaamiseni on vahvaa: olen opettanut suomen kieltä ulkomaalaisille kohta kahdeksan vuotta ja omaan hyvät tiedot eri kulttuureista ja kielistä. Myös opettajana minulla on monenlaista ja pitkäaikaista kokemusta erilaisten ryhmien opettamisesta. Olen toiminut niin tuntiopettajana kuin kurssivastaavanakin. Nykyisessä työssäni vastaan käytännössä kaikista kandidaatin tutkinnon kielitaitokurssien suunnittelusta, toteutuksesta sekä arvioinnista. Toimin myös laitoksemme suomen kielen opetusharjoitteluvastaavana ja huolehdin harjoittelijoiden hausta, työtehtävien suunnittelusta ja ohjauksesta.
Koen olevani opettajana positiivinen, järjestelmällinen ja kommunikatiivinen: minulle on tärkeää sekä yksilöllinen vuorovaikutus kunkin opiskelijan kanssa että kaikkien opiskelijoiden tasapuolinen ja eettinen kohtelu.

2.2 Missä haluaisin kehittyä ammatillisena opettajana, mikä minua motivoi?

Haluan kehittää erityisesti osaamistani erilaisista opetusmenetelmistä ja erilaisista oppijoista sekä laajentaa teoreettista tietämystäni pedagogiikasta. Haluan saada palautetta opetuksestani, jotta voin hahmottaa paremmin, mitkä ovat omat vahvuuteni ja millä osa-alueilla on vielä kehittämisen varaa. Koska suuri osa opinnoista on verkossa, haluan näiden opintojen myötä kehittää myös verkko-opetusvalmiuksiani. Haluan tietysti myös saada opintojeni lopuksi virallisen opettajan pedagogisen pätevyyden, jotta voin hakeutua tulevaisuudessa töihin myös muualle kuin korkea-asteelle.

3 OPINTOIHIN PEREHTYMINEN JA SUUNNITELMALLISUUS

3.1 Mitkä opinnot tukevat osaamisesi kehittymistä?

- e-APE-opinnot 20 op (hyväksytty)
- Kasvatustieteen perusopinnot 10 op
- Portfolio 5 op
- Opetusharjoittelu ja oppilaitoksen turvallisuus 13 op (hyväksytty)
- Tools for Teaching in English 3 op
- Kulttuuriosaaminen haasteena – saamelaiskulttuuria opettajille 3 op (hyväksytty)
- Opettajan opetussuunnitelmatyö 3 op
- Kansainvälisessä ympäristössä toimiminen 3 op

3.2 Mikä on opintojesi ajoitussuunnitelma?

Aloitin pedagogiset opinnot kesäkuussa 2015 ja pyrin suorittamaan tarvittavat opintopisteet vuoden 2016 loppuun mennessä.

3.3 Pohdi opetusharjoittelumahdollisuuksiasi omalla alallasi.

Koska asun ja työskentelen opetustehtävissä ulkomailla, suoritan opetusharjoittelun osaamisen tunnistamisena omassa työssäni. Muussa tapauksessa olisin voinut suorittaa opetusharjoittelun esimerkiksi maahanmuuttajakoulutuksessa tai jossakin suomalaisessa ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa.

3.4 Mitä aikaisempaa osaamistani esitän tunnistettavaksi opintoihini?

Pyydän osaamisen tunnistamista seuraavissa opinnoissa:
- Opetusharjoittelu 11 op (hyväksytty)
- Kulttuuriosaaminen haasteena – saamelaiskulttuuria opettajille 3 op (hyväksytty)
- Opettajan opetussuunnitelmatyö 3 op
- Tools for Teaching in English 3 op

4 TULEVAISUUS AMMATILLISENA OPETTAJANA

4.1 Odotukset ammatilliselle opettajalle

Ammatilliselta opettajalta odotetaan paitsi pedagogisia taitoja ja oman alansa vahvaa substanssiosaamista, myös aktiivista vuorovaikutusta ja yhteistyötä kollegojen ja sekä oman että muiden oman alojen oppilaitosten kanssa. Ammatillinen opettaja kouluttaa tulevia osaajia yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin, mikä edellyttää oman ammattitaidon – sekä pedagogisen että ammattiin liittyvän – jatkuvaa päivittämistä ja aktiivista verkostoitumista erilaisten yhteiskunnan ja työelämän toimijoiden kanssa.

4.2 Minä tulevana ammatillisena opettajana

Kuvaa kolmella virkkeellä, millaisena ammatillisena opettajana näet itsesi tulevaisuudessa?
a) Pedagogisten opintojen alussa…

Toivon olevani asiantunteva, inspiroiva ja kannustava opettaja, joka osaa ottaa monenlaiset oppijat huomioon ja pystyy käyttämään monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä. Osaan arvioida opiskelijoiden osaamista tarkasti ja tasapuolisesti ja pystyn auttamaan heitä mahdollisten oppimiskarikoiden ylitse. Otan opiskelijoiden palautteen huomioon ja kehitän opetusta yhteistyössä kollegojeni kanssa.

b) täydennä kuvausta näyttöportfolioseminaarin jälkeen
xxxx

***

11. Kansainvälisyys

Tänään saimme aimo annoksen tietoa kansainvälisyydestä ja kansainvälistämisestä. Monet jutut olivat tietysti minulle työn puolesta jo ainakin jollain tasolla tuttuja, näin kun olen jo vuosia opettanut suomen ulkomailla ja toiminut välillä Erasmus-vastaavanakin, mutta uusiakin näkökulmia löytyi.

Erityisesti tykkäsin ryhmäläisten laatimasta ammatillisen opettajan muistilistasta monikulttuurisen opiskelijaryhmän opetuksessa ja ohjauksessa. Omat opiskelijaryhmäni ovat siinä mielessä ns. helppoja, että suuria eroja esimerkiksi uskonnollisessa taustasta tai etnisyydessä ei useinkaan ole: ulkomaalaisetkin opiskelijat tulevat lähinnä naapurimaista. Näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta eroja on kuitenkin oppimiskäsityksessä ja opetukseen ja opettajaan kohdistuvissa odotuksissa. Täkäläisillä opiskelijoilla on esimerkiksi usein varsin erilainen käsitys esimerkiksi opettajan roolista oppimisprosessissa - oletusarvona on aika paljon autoritäärisempi ja opettajajohtoisempi ote kuin Suomessa. Toisaalta esimerkiksi suomalainen tapa sinutella lähestulkoon kaikkia iästä ja arvosta riippumatta voi aiheuttaa hämmennystä - Ranskassa kun sinuttelua harrastetaan yleensä vain perheen, ystävien ja läheisten kollegojen kesken (ja tästäkin on poikkeuksia: esimerkiksi appivanhempia usein teititellään).

Kansainvälisyysryhmää täytyy vielä lopuksi kehua erityisen monipuolisesta opetusmenetelmien käytöstä sekä hienosti laaditusta opetusmateriaalista ja erityisesti mielenkiintoisista haastatteluista. Parituntinen vierähti hienoisista teknisistä ongelmista huolimatta ihan hujauksessa ja opetusta oli ilo seurata!

***

12. Yrittäjyyskasvatus

Kevään toisen virtuaali-istunnon aiheena oli yrittäjyyskasvatus. Tunnustan, että aihe tuntui minulle varsin vieraalta, sillä olen aina pitänyt itseäni perinteisenä humanistina, jolle yritysmaailman kovat arvot tuntuvat kovin kaukaisilta. Toisaalta olen kyllä toiminut freelance-kääntäjänä opintojeni jälkeen ja välillä täällä ulkomailla asuessani harkinnut pienen pohjoismaisen design-putiikin tai jopa kissakahvilan perustamista, mutta turvallisuushakuisena ihmisenä olen kuitenkin aina pitänyt perinteistä palkkatyötä parempana vaihtoehtona. Siinä mielessä ennakkotehtävästäni saamani palkkajohtaja-analyysi oli aika yllättävä, visionääri ja mietiskelijä osuivat enemmän kohdalleen.

Omiin opintoihini ei ole koskaan sisältynyt yrittäjyyskasvatusta. Minulla oli asiaan hieman negatiivinen ennakkoasenne ehkä myöskin sen takia, että yrittäjyyteen tunnutaan nykyään kannustettavan pelkästään hankalan työtilanteen vuoksi. Esimerkiksi humanistisen puolen tohtoriopintoihin yrittäjyyskasvatus on tullut vasta ihan parin kolmen viime vuoden aikana ja pitkälti vain siitä syystä, että valmistuville tohtoreille ei riitä enää töitä korkeakouluissa.

Yrittäjyyskasvatusryhmän viihdyttävän ja hyvin toteutetun opetustuokion jälkeen (lisäplussaa case-tehtävistä virtuaaliryhmissä!) en todennäköisesti itse olisi edelleenkään valmis hyppäämään yrittäjäksi, mutta voisin ehkä kuvitella opettavani joskus yrittäjyyskasvatusta. Se olisi kyllä varmasti haastavaa, mutta välillähän tekee hyvää hypätä pois omalta mukavuusalueelta!

***

13. Erityiskasvatus

Tällä viikolla oli meidän ryhmämme vuoro huolehtia viikon opetustuokiosta, aiheenamme erityiskasvatus ammatillisella perus- ja korkea-asteella. Petra ja Anna-Riikka olivat hioneet aihetta jo lähipäivien aikana ja lopullisesta aihejaosta sovittiin nopeasti lähipäivien jälkeen. Koostimme aluksi omia aihealueitamme itsekseen, jonka jälkeen itse kukin latasi omat diansa Google Slidesiin laatimaani yhteiseen pohjaan. Esityspäivää edeltävänä sunnuntaina kuivaharjoittelimme sitten yhdessä vielä AC:ssa esityksen läpi.

Aiheena erityiskasvatus oli minulle melko outo, vaikka tiedän toki jotakin esim. erityisopiskelijoille tarjottavista tukipalveluista ja luento- ja tenttijärjestelyistä oman työni kautta. Sen sijaan esim. VALMA- ja TELMA-koulutukset sekä HOJKS olivat minulle ihan uusia asioita sekä tietysti monet erityiskasvatusta koskevista lakipykälistä. Itse opetustuokiomme meni ihan mukavasti ja saimme hyvää palautetta sujuvasanaisuudesta ja monipuolisesta ja runsaasta opetusmateriaalista. Muutamassa palautteessa olisi kaivattu enemmän vuorovaikutuksellisuutta ja osallistamista - yksi palautteenantaja jopa totesi, ettei osallistamista ollut lainkaan, vaan hän oli tehnyt koko ajan omia hommia. Tätä en kuitenkaan itse allekirjoita, sillä vaikka pollit ja chatti alkavat kieltämättä varmasti tässä vaiheessa e-APE-opintoja tuntua varsin peruskauralta, ovat ne silti edelleen kelpo vuorovaikutus- ja osallistamisen välineitä verkko-opetuksessa (ja ehkä, jos opetukseen jaksaa keskittyä eikä vain touhua omiaan, perinteinen osallistaminenkin pääsee oikeuksiinsa...).

Joka tapauksessa kiitokset ryhmällemme hyvästä yhteishengestä ja toimivasta työskentelystä - nyt on mukava siirtyä nauttimaan kuunteluoppilaan roolista parin viimeisen istunnon ajaksi!

***

14. Työelämäläheisyys

Kevään neljännen virtuaali-istunnon aiheena oli työelämäläheisyys. Omassa opetustyössäni työelämä ei juurikaan näy, joten oli kiinnostavaa kuulla, miten monella tavalla työelämä linkittyy ammatillisen opettajan työhön. Työelämäläheisyys oli näistä kevään istuntojen aiheista varmaankin yrittäjyyskasvatuksen ohella minulle vierain.

Osa käsitellyistä aiheista oli toki jollain tasolla tuttuja, kuten oppisopimuskoulutus Suomessa ja myös Sveitsissä (omien Geneven-vuosieni jäljiltä). Omakohtaista kokemusta oppisopimuskoulutuksesta tai vaikkapa mentoritoiminnastakaan minulla ei kuitenkaan ole. Kuten myös omaan väliarviointiini kirjoitin, työelämäläheisyys onkin yksi niistä osaamisalueista, joita haluaisin vastaisuudessa erityisesti kehittää.

Toki myös yliopisto-opettajana tulee mietittyä, miten opinnot valmistavat opiskelijoita työelämään. Antavatko tutkinnon kieliopinnot riittävät valmiudet esimerkiksi kielenopettajana tai kääntäjänä toimimiseen? Omilla kursseillani pystyn - opintosuunnitelman rajoissa luonnollisesti - vaikuttamaan siihen, millaisia keinoja ja taitoja opiskelijat saavat työelämässä toimimiseen, mutta on selvää, että yliopisto instituutiona tarjoaa ammatillista koulutusta rajoitetummat mahdollisuudet työelämässä harjaantumiseen. Paljon jää opiskelijan oman aktiivisuuden varaan (osa-aikatyö, kesätyöt jne.). En toisaalta kuitenkaan halua tehdä liian jyrkkää erottelua ammatillisen koulutuksen ja yliopistokoulutuksen välillä - molemmilta aloilta saa kyllä halutessaan hyvät valmiudet työelämässä menestymiseen.

***

15. Kestävä kehitys

Breakout-ryhmämme muistiinpanot:
Taloudellinen kestävä kehitys

1. Anna kaksi lyhyttä esimerkkiä kestävästä kehityksestä aiheessasi.
2. Anna kaksi lyhyttä esimerkkiä kestämättömästä kehityksestä aiheessasi.
3. Mitä opettajan on tärkeintä muistaa kestävästä kehityksestä?

1. Oppimateriaalin kierrättäminen. Kiertotalous (esim. hankinnat, vanhan muokkaus, Uber, sohvamajoitus). Ostetaan vähän kalliimpaa mutta kestävää. Elinkaariajattelu. Aineettomuus.
2. Materialistinen suhtautuminen. Kertakäyttöisyys. Kvartaaliajattelu (lyhyt aikajänne). Eri maissa teollisuudella eri säännöt. Kulutus keskittyy länsimaihin. Köyhyys.
3. Arkipäivän valinnat. Tekeminen oikeasti, ei korulauseet. Asenne näkyy ja se välittää arvoja. Selittäminen, syiden avaaminen. Vuodenajan ja muiden mahdollisuuksien huomiointi.

Kotitehtävä:
Miten sinä opettajana edistät ja haittaat kestävää kehitystä? Ota huomioon kaikki neljä kestävän kehityksen osa-aluetta. Kerro sekä nykytilanteestasi että tavoitteestasi.

Kestävä kehitys opetuksen osa-alueena oli ehkä aika yllättäväkin aihe. Kestävästä kehityksestä puhutaan kyllä paljonkin arkipäivän elämässä, ja harva meistä varmaankaan elää tekemättä mitään esimerkiksi ekologisesti kestävän kehityksen eteen. Itse esimerkiksi kierrätän, pyrin ostamaan luomu- ja lähiruokaa, suosin ekologisesti tuotettuja vaatteita ja vältän kertakäyttömuotia.

Kestävän kehityksen opetusryhmä (joka muuten suoriutui opetustuokiostaan mainiosti) antoi meille kotitehtäväksi pohtia omaa opettajarooliamme taloudellisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen kannalta.

Pyrin itse myös työssäni toteuttamaan itselleni tärkeitä arvoja. Kierrätän opetusmateriaalia ja vältän turhia kopioita (ihan siitäkin syystä, että kopiomääriä on rajoitettu). Töihin kuljen joko kävellen tai ratikalla tai citypyörällä - ensimmäiset vuodet kuljin omalla pyörälläni (kunnes pyöräni varastettiin takapihaltani).

Niin ikään kulttuurisesti kestävä kehitys kuuluu työhöni kansainvälisessä ympäristössä - kunnioitus sekä omaa että toisten kulttuuria kohtaan on luonteva ja olennainen osa rooliani opettajana. Sosiaalisesti kestävää kehitystä pyrin edistämään omalla positiivisella asenteellani, kohtelemalla opiskelijoitani tasavertaisesti sekä ohjaamalla tarvittaessa opiskelijoita tukipalvelujen pariin. Nykyisessä työssäni olen myös esimerkiksi luonut keskustelukerho Café Suomen, joka toimii opetuksen ulkopuolisena kokoontumispaikkana sekä opiskelijoilleni että suomalaisille vaihto-opiskelijoille.

Toisaalta esimerkiksi tilojen käyttöasteeseen minun on kuitenkin vaikea vaikuttaa, sillä sihteerit jakavat luokat saatavuuden mukaan. Joudun toisinaan opettamaan opiskelijoita saleissa, joissa ei ole istumapaikkoja kaikille ja toisinaan taas minulla on 30 hengen sali paria kolmea opiskelijaa varten. Työpaikallani ei myöskään ole minkäänlaista kierrätystä - paperit, muovit ja ruoanjätteet menevät kaikki samaan roskikseen. Tämä on kuitenkin koko maan laajuinen ongelma, johon ei valitettavasti löytyne välitöntä ratkaisua.

***

Vertaispalaute minulle

Heini Pirttiaho luki blogitekstini ja antoi minulle niistä paljon mielenkiintoisia kommentteja, jotka olen liittänyt tähän erilliseen postaukseen. Kommentoin tämän tekstin lopuksi Heinin huomioita blogikirjoituksistani.

Yleistä kommentointia (liitetty palautteeseen ”Yhteenveto syksystä”)

Tekstisi ovat nyt ”raakateksteinä” Optiman kansiossa. Blogimaisuus olisi ollut visuaalisesti mukavampi lukumuoto. Tekstien otsikointi ja numerointi on hieman epäloogista. Tekstit eivät myöskään tulleet kansioosi aikajärjestyksessä. Luin tekstejäsi pitkin matkaa ja kommentointia vaikeutti vähän se, että tekstien järjestys vaihtui välillä, kun teit niihin päivityksiä. Myöhempää portfoliokäyttöä varten tekstit kannattaa varmasti järjestää loogisemmin. Alkupään opinnot teit eri opintoryhmän mukana, joten en tiedä tarkemmin niiden istuntojensa kulusta, enkä voi niiltä osin verrata kokemuksiamme opetusistunnoista. Tekstisi ovat kautta linjan erittäin hyvin ja napakasti kirjoitettuja. Suomen kielen taustasi siis todellakin näkyy. Toisaalta tekstit ovat makuuni turhankin napakoita siinä mielessä, että ne jäävät hyvin lyhyiksi kommenteiksi ja huomioiksi. Blogityylisenä tekstinä tämä on hyväkin asia, mutta nyt jään kaipailemaan erityisesti omia mielipiteitäsi ja ajatuksiasi. Teksteistäsi välittyy kyllä selvästi jo olemassa oleva opettajakokemus ja –osaaminen. Siinä mielessä olemmekin ihan eri tilanteessa, että minä olen opettajuudessa aloitteleva noviisi ja sinulla on työstä jo vankkaa kokemusta. Olet selkeästi pohtinut monenlaisia opettajuuteen liittyviä kysymyksiä jo aiemmin työssäsi. Teksteissä voisi olla kuitenkin mukana enemmän niitä tuoreita, opintojen aikana saatuja oivalluksia: Miten oma ajattelusi ja osaamisesi on kehittynyt? Millaisia uusia ideoita on syntynyt? Onko mielipide jostakin asiasta muuttunut? Näistä en saanut mielestäni lukea vielä tarpeeksi. Kirjoitusten edetessä mukana on kuitenkin enemmän omia ajatuksiasi ja kokemuksiasi, jotka ovat aina kaikkein kiinnostavinta luettavaa. Itselleni kävi vähän samoin, aluksi näiden tekstien laatiminen tuntui hankalalta, mutta vähitellen on oppinut enemmän kirjaamaan ajatuksiaan. Tekstejä on melko lailla minimimäärä, vain juuri yksi jokaista opetuskertaa koskien. Vaikka näiden tekstien tarkoitus on ennen kaikkea reflektoida omaa ajattelua, eikä niinkään raportoida kaikkea mitä istunnoissa ja niiden valmistelussa on tapahtunut, ajattelisin kuitenkin, että teemoja ja niiden herättämiä ajatuksia olisi hyvä avata kirjoituksissa vähän tarkemmin. Näin muistaisit itsekin myöhemmin, mitä teemoja on käsitelty, minkä asioiden koit olevan niiden ydinkohtia ja millaisia ajatuksia ja tuntemuksia aiheet sinussa herättivät. Kuten itsekin toteat heti toisessa tekstissäsi: kirjoittamisella ja asioiden sanallistamisella on yhteyttä oppimiseen. Kaiken kaikkiaan tekstisi ovat erittäin mielenkiintoisia ja tarjoavat myös kurkistuksia elämääsi ja työhösi. Osaat ilmaista itseäsi selkeästi ja kiinnostavasti. Oli mukavaa lukea kirjoituksiasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin! Ohessa joitain eriteltyjä huomioita erillisistä teksteistä.

2. Osaaminen (7.6.)

Kokoat tiiviisti toisen lähipäivän aiheita. Ainakin kuvauksesi perusteella tuntuu, että teidän ryhmässänne lähipäivien sisältö on ollut hieman eri kuin omassani. Näinhän se varmaan menee ja pitää mennäkin – ohjaus muotoutuu ryhmän mukaan. Kirjoitat kiinnostavasti kielellistämisen vaikutuksista ajatteluun ja oppimiseen. Itselleni kirjoittamalla oppiminen on tärkeää. Kun kirjoitan, joudun pohtimaan tarkemmin miten asioita määrittelen, kuvailen ja ilmaisen. Asiat järjestyvät päässäni kun kirjoitan ne ylös. ”Käydä läpi” –sanapari, josta pohdinta alkoi on kyllä itsellekin hyvin tuttu ja luikahtaa suusta huomaamatta. Olemme jutelleet aiheesta näiden opintojen verkkoistunnoissa useita kertoja (ja hankkineet tuutor-Tiiulle uutta autoa J ) ja pyrin kyllä nykyään pitämään mielessä, etten tätä ilmaisua käyttäisi. Sehän vähentää esitettävän asian arvoa jo aloituksessa. Muuten kirjoitit päivän teemojen sisällöistä melko niukasti. 1. Orientaatio (11.6.) Listaat lyhyesti ja ”muistilappumaisesti” ensimmäisenä lähipäivänä käsiteltyjä teemoja. Kirjoitustapasi on mukavan tehokas, ydinasiat lyhyesti eikä mitään ylimääräistä. Nostat esiin muutamia portfoliossa pohdittavia kysymyksiä: Mikä merkitys päivän teemoilla on itselle ja miten niitä aikoo hyödyntää opettajana? sekä Mitä opit ja mikä kaipaa lisäopiskelua. Näihin kysymyksiin en löytänyt kirjoituksista vielä vastausta. Varmasti tässä vaiheessa opintojen juuri alettua vastauksia näihin kysymyksiin ei vielä opiskelijalla ole, toivottavasti palaat aiheeseen blogissasi myöhemmin. Mukana on muutamia huomioita järjestelyistä ja omista tunnelmista.

3. Lainsäädäntö (15.6.)

Kirjoituksessa oli hyvä kuvaus siitä, miten ryhmäsi työskentely käytännössä toteutui. Tämä oli heti kiinnostavampaa lukea! Tunnelmasi olivat jossain määrin samat kuin omani lakiteeman käsittelyn jälkeen: paljon asiaa, josta osa melko tuttuakin, mutta ennen kaikkea paljon uutta. Opettajan pitää lakimielessäkin kiinnittää huomiota yllättävän monenlaisiin asioihin opetusta suunnitellessa ja toteuttaessa!

4. Oppiminen ja ohjaus (17.6.)

Et tuo juurikaan teksteihin oppituntien sisältöjä. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itse olen ajatellut nämä tekstit myös hyväksi paikaksi kirjata asioiden pääkohtia ja tärkeimpiä opittuja aiheita itselle muistiin.

4. Portfoliopysäkki (25.6)

Kirjoitat kiinnostavan havainnon oppimisen omakohtaisuudesta: on tärkeää sisäistää juuri itselle hyödyllisin ja olennaisin tieto, jotta tietoja ja taitoja voi hyödyntää omassa elämässään. Ajattelen samoin, oppimisen pitää omakohtaistua, jotta se olisi pysyvää ja ”oikeaa”. Toisaalta näen tässä vaaran paikan: kun aiemmat ajatukset ja kokemukset ohjaavat uusien asioiden oppimista, onko riskinä, että opitaan vain omaan maailmankuvaan sopivia asioita ja suodatetaan pois tärkeitä, mutta omaan ajatteluun sopimattomia aineksia? Tämä lienee ikuinen kysymys oppimisessa. Itse olen ainakin välillä huolissanikin asiasta: poiminko kyytiini tarkemmin ajattelematta ja kyseenalaistamatta vain minulle sopivat siivut?! Kirjoitat myös oppimistyyleistä. On tärkeää huomioida opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit ja tarjota monipuolisesti eri tyyleihin sopivaa opetusta. Olen samaa mieltä, että on hyvä tiedostaa oma oppimistyyli, koska monipuolisuuden sijasta oma opetus ajautuu helposti palvelemaan parhaiten saman oppimistyylin omaavia kuin itsellä on.

5. Opetuksen monipuolisuus (12.10.)

Tässä kohtaa hyppäsit toisesta opintoryhmästä ensimmäistä kertaa mukaan meidän e-APE 3–ryhmäämme. Kirjoituksessasi kommentoit nyt hieman enemmän eri ryhmien opetuksien sisältöä ja opetustapaa. Olet pohtinut hyvin myös erilaisten verkko-opetusmallien toimivuutta omassa opetuksessa.

6. Aktivointi (6.11.)

Mietit eri menetelmien hyödynnettävyyttä omassa opetuksessa ja arvioit muutenkin opetusten sisältöjä. Mukana oli hyvää pohdintaa osallistavasta opetuksesta ja itseohjautuvuuden tukemisesta. Kuten toteat, opiskelijoiden itseohjautuvuuden tukeminen ei ole välttämättä aina helppoa, vaan opettaja pyrkii helposti ohjaamaan opiskelijoitaan liiankin tiukoin suitsin.

7. Ryhmä (16.11.)

Tässä istunnossa toimimme palauteryhmänä ja olimme yhtä mieltä siitä, että palautteen anto oli yllättävänkin haastavaa. Erityisesti oli vaikeaa olla mukana aktiivisena opiskelijana ja samalla pyrkiä arvioimaan opetusta palautemielessä. Muuten et ollut tässä kommentoinut muiden ryhmien opetusta, joten en tiedä, kuinka samaa tai eri mieltä niiden onnistumisesta olimme. Olit koonnut tähän hyvin ydinajatuksiasi päivän aiheesta eli ryhmässä toimimisesta. Tästä kirjoituksesta käy selkeästi ilmi, mitä pidit päivän tärkeimpinä oppeina. Ryhmäytymisen ohjaamisesta oli erittäin kiinnostavaa pohdintaa, mm. ”Ryhmäytymisen onnistuminen on edelleenkin olennainen osa hyvää oppimiskokemusta”. Olet selvästikin miettinyt aihetta työssäsi ja sinulla on hyvä käsitys siitä, miten voi itse opettajana edistää ryhmäytymistä. Luin näitä oppeja mielenkiinnolla, itselläni kun ei ole aiempaa opetuskokemusta ja koen ryhmätyöskentelyn tukemisen olevan minulle haastava aihe. Kirjoitinkin jossakin kohti omaa blogiani, etten ole koskaan ollut itse erityisen ryhmäihminen, enkä ole ehkä siitä johtuen osannut nähdä riittävästi ryhmäytymisen merkitystä ja arvoa oppimiselle.

8. Opetuksen suunnittelu (22.1.)

Yhdistät hyvin päivän istunnon teemoja omaan opetustyöhönsä. Onkin mukava lukea ennen kaikkea omia ajatuksiasi ja kokemuksiasi. Itse istuntoa ja sen sisältöjä ei kovin tarkkaan tälläkään kertaa käsitellä, mutta se ei haittaa, koska oma pohdintasi on tässä erittäin kiinnostavaa. Havainto opetuksen rutinoitumisesta on varmasti totta. Ainakin se omalla kohdalla on pätenyt muihin työtehtäviin: melko pian urautuu tekemään siat aina samalla, ”hyväksi havaitulla” kaavalla. Omaa ajattelua olisi kuitenkin syytä aika ajoin haastaa. Oman opetuksen suunnittelun filosofiasi kuulostaa toimivalta: opetuksen pääteemat jo hyvissä ajoin valmiiksi, pienempiä yksityiskohtia voi sitten muokata matkan varrella fiiliksen ja tarpeen mukaan. Kirjoitat ajattelevasi laajempien teemojen kiinni lyömisen jo ennakkoon palvelevan myös opiskelijan oppimista. Tästä olen samaa mieltä. Ainakin itselläni orientoitumista melkein mihin asiaan vain auttaa, jos suuret linjat ja suuntaa antavat aikataulut ovat selvillä.

12. Kansainvälisyys (25.1.)

Ilokseni olit tyytyväinen oman ryhmäni kokoamaan kansainvälisyys –opetukseen. Ei ole mikään yllätys, että kansainvälisyys on aihepiirinä sinulle hyvin tuttu, mutta oli mukava kuulla, että onnistuimme tarjoamaan myös joitain uusia näkökulmia. Tämä lienee myös yksi opetustemme tarkoitus: löytää eri aihepiireihin monipuolisia lähestymistapoja. Tekstistäsi sain puolestani itselleni oppia Ranskan sinuttelutavoista ja odotuksista opettajan rooliin liittyen. Olet selkeästi joutunut / saanut pohtia monikulttuurisuuden vaikutuksia opetukseensa.

Portfoliopysäkki 1: Oppimiskäsitykseni (27.1.)

Olet kuvannut hyvin ajatuksiaan oppimisesta. Erityisen kiinnostavaa oli lukea kuvausta omista toimintatavoistasi. Näistä voisi kertoa vielä konkreettisemmin: millaisia osallistuvia ja ryhmäyttäviä opetusmenetelmiä käytät kieltenopetuksessasi? miten konkretisoit kielen opiskelua opiskelijoille? Uteliaana luen mielelläni myös tietoja ihmisestä itsestään. Oli esimerkiksi mielenkiintoista tietää, että teet väitöskirjaa, siitä olisi voinut olla lisääkin luettavaa! Sinulla on jo hyvä ja selkeä näkemys siitä, millaista hyvä opettaminen on.

9. Oppimisen ja osaamisen arviointi (28.1.)

Istunnon aloituksesta olimme yhtä mieltä: Annapurna –ryhmän laatima sinänsä laadukas materiaali oli liian runsas itseopiskeluun siihen annetussa ajassa. Esität arviointimenetelmiä koskevan osuuden yhteydessä huomion oppimista oikein mittaavan menetelmän valinnan tärkeydestä. Tämä onkin totta ja usein melko vaikeaa. Tuntuu, että monesti käytetään rutiininomaisesti samoja, vanhoja menetelmiä, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan tilanteeseen ja tarkoitukseen parhaiten sopivia. Itsearvioinnin kohdalla toteat hyvin sen haasteita ohjaukselle. Mielenkiintoisinta on jälleen lukea omista arviointikokemuksistasi. Kerrot totutelleesi suullisen arvioinnin yleisyyteen Ranskassa. Myöskään itselläni ei ole suullisesta arvioinnista juuri kokemusta, ei myöskään sen kohteena olosta. Käytäntösi suullisen arvioinnin täydentämisestä tuntuu fiksulta: on aina hyvä, jos arviointimuotoja on monipuolisesti sillä tavoin, että kunkin vahvuudet pääsevät parhaiten esille. Esimerkiksi ujo opiskelija ei välttämättä kykene suullisessa testissä antamaan parastaan. Muutenkin luin ihaillen kirjoitustasi suullisen arvioinnin tavastasi: annat tilaisuuden yhteydessä välitöntä palautetta, opastat suuntaamaan oppimista oikein jatkossa sekä pyrit vähentämään jännittämistä esimerkiksi paritentin avulla. Kuulostaa sellaiselta kannustavalta ja myönteiseltä lähestymiseltä, kuin oppimista edistävän arvioinnin tulisikin olla!

11. MO-tehtävästä ja lähipäivistä (30.1.)

MO –opetukseen tekemäsi video oli minusta yllättävänkin hyvin toteutettu ja ”ammattimainen”. Piti tarkistaa kesken katsomisen, että haastattelija kuulostaa kyllä Merjalta, mutta onko tosiaan itse tehty video?! Videon ongelmana oli, että se oli editoitunakin liian pitkä ja laadukkaankin videon katselu hiljaa oli vähän puuduttavaa puuhaa. Opettajaparinasi toimi Mikko, jonka materiaalina käyttämä blogiteksti oli samoin hyvin laadittu. Kun opettajat eivät olleet paikalla, hyvätkään materiaalit eivät kuitenkaan saaneet opetusta toimimaan. Keskustelua ei tahtonut syntyä ja tuokiota leimasi jonkinlainen epävarmuus: katsooko kukin videon itse?, mitä nyt pitäisi tehdä?, oliko tästä tarkoitus keskustella? jne. Olit analysoinut hyvin syitä opetuksen toimimattomuuteen sekä sitä, kuinka vastaavan voisi välttää jatkossa. On selvää, että kun suunnitelmat muuttuvat olosuhteiden pakosta monta kertaa lennosta, tehtävän vaikeusaste nousee. Lisäksi kiire saa usein aikaan sen, että tärkeitä yksityiskohtia esimerkiksi tekniikan suhteen jääkin selvittämättä. Kuten MO –päivillä totesimme toisenkin etänä toteutetun opetuksen yhteydessä, lähiopetus etänä on melko vaikeaa! Tämä oli kuitenkin tärkeä oppimiskokemus myös meille opiskelijan roolissa olleille, saatikka sitten opettajille. Olen samaa mieltä kuin sinä itsekin: yritys hyvä ja olihan opetustuokiossa myös hyviä asioita, kuten erinomaiset materiaalit, joita ei vain harmillisesti saatu toimimaan toivotulla tavalla. Et päässyt mukaan lähipäiville, joten muiden opetusten kommentointi on vähän hankalaa. Tehtävään kuului kuitenkin myös muiden opetusten arviointi, ja olit tutustunut opetustuokioihin siinä määrin kuin Optimaan koottujen materiaalien perusteella on mahdollista. Kun et tässä päässyt kommentoimaan muiden opetusta, olisit ehkä voinut arvioida materiaalien perusteella kunkin tuokion sisältöjä oman työsi kannalta?

Opetusharjoittelu (10.2.)

Oli kiinnostavaa lukea tekstiäsi opetusharjoittelusta, jonka suoritit osaamisen tunnistamisena nykyisessä työssäsi. Pidin kuvauksestasi opetuksesi suunnittelusta, se vaikuttaa mielestäni oikein toimivalta tavalta. Olit esittänyt työsi pohdintaan hyviä kysymyksiä, joita opetusharjoittelu sai sinut pohtimaan: millaiseen pedagogiseen näkemykseen opetuksesi pohjautuu ja millaisia teoreettisia käsitteitä työsi takana on. Olisin mielelläni lukenut tarkempaa ”vastaustasi” siihen, mihin näissä pohdinnoissasi päädyit. Kerroit myös halunneesi selvittää oman opetustyösi vahvuuksia ja heikkouksia. Näitä olit mielestäni arvioinutkin onnistuneesti ja löytänyt myös selkeitä kehityskohteita omalle työllesi. Hienoa kuulla, että arvioinnista jäi sinulle myönteinen tunne. Silloin arviointi on minusta onnistunut: pystyit sen avulla selkeyttämään vahvuuksiasi ja kehityskohteitasi ja sait voimia jatkaa työssäsi. Pystyin samaistumaan ajatuksiisi toimimattoman ryhmän ohjaamisen haasteista: kuinka paljon aikuisten työskentelyssä tulisi puuttua ja millä tavalla? Tarvitseeko kaikkien tehdä samoin? Haittaako, jos joku ryhmä ei hyödynnäkään ryhmän voimavaroja?

13. Yrittäjyyskasvatus (10.2.)

Koimme päivän aiheen hyvin eri tavoin, sinusta yrittäjyys ja yrittäjyyskasvatus tuntuivat vierailta, itse innostuin. Toisaalta opiskelutaustammekin ovat hyvin erilaiset. Olisin toivonut, että olisit pohtinut kirjoituksessasi hieman yrittäjyyskasvatuksen sisältöjä. Esimerkiksi itse pidin antoisana ryhmän antamaa blogipohdintatehtävää siitä, kuinka itse voisi toteuttaa yrittäjyyskasvatusta.

14. Erityiskasvatus (10.2.)

Tällä kertaa olitkin itse opetusvuorossa. Pidin siitä, että puolustit tekstissäsi valitsemianne opetusratkaisuja ja perustelit niiden käyttöä. Aina ei voi miellyttää kaikkia, mutta on hyvä pohtia omia valintoja ja niiden perusteita. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei opettajan niskoille voi laittaa ihan koko vastuuta siitä, opiskeleeko opiskelija vai ei. Varsinkin aikuisten kohdalla opiskelijan on kyllä hoidettava myös oma osuutensa. Opettajan työ ei ole viihdyttäjänä toimimista. Toisaalta opettaja kuitenkin on pitkälle vastuussa siitä, kuinka kiinnostavaksi asian käsittely saadaan.

HOPS (15.2.)

HOPSin olit tietysti laatinut jo aiemmin ja nyt liittänyt sen tähän. Suunnitelmasi näyttää selkeältä ja toimivalta ja lienee jo melko pitkälle toteutunutkin? Et ollut kovin tarkoin eritellyt ammatillisen opettajan osaamistavoitteiden eri osa-alueiden osaamistasi, niistä olisi ollut mukava lukea vielä tarkemmin. Opetusosaamisesi on kuitenkin selkeästi jo hyvin vahvaa ja sinulla on paljon kokemusta opetustyöstä. Olet toiminut opettajana nimenomaan yliopistomaailmassa. Olisikin ollut kiinnostavaa lukea, millaisia ajatuksia sinulla on osaamisesi kehittämisestä nimenomaan ammatillisen opettajuuden näkökulmasta. Millaista työelämä- ja työyhteisöosaamista esimerkiksi koet sinulla olevan?

10. Yhteenveto syksystä

Oli kiinnostavaa lukea elämäntilanteestasi ja motiiveistasi näihin opintoihin. Sinulla ei kuulosta olleen liian väljää näiden opintojen suhteen: väitöskirja, ero, vauva jne. Nostan hattua, että olet jaksanut! Yhteenvetotekstisi on tällä hetkellä vielä kesken. Yhteenvedossa on tarkoitus peilata omaa ajattelua aiheeseen liittyvää teoriaa vasten. Tätä teoriaosuutta ammattipedagogiikasta, opettajuudesta ja esimerkiksi kielten opetuksesta pitäisi nyt tuoda kirjoitukseen mukaan. Oman alasi ammatillisen opettajan työkenttää olet pohtinut realistisesti ja sinulla on selkeä käsitys mahdollisista työtehtävistäsi. Samoin vahvan kokemuksesi kautta osaat hyvin arvioida vuorovaikutuksen ja erilaisten opetusmenetelmien käyttöä ja käytännön toimivuutta työssäsi. Mitä kirjallisuus sanoo eri menetelmistä ja vuorovaikutuksesta ammatillisessa opettajuudessa ja kielten opetuksessa? Miten lukemasi sopii yhteen oman ajattelusi ja omien kokemustesi kanssa? Kuten totesit, kielten opetus kuuluu yhteisten opintojen puolelle eikä ammatillisiin opintoihin. Ehkä voisit kuitenkin vielä pohtia lisää ammatillisuuden roolia opetuksessasi? Ammatillinen opiskelija pyrkii opinnoissaan kokoamaan ammatissaan tarvitsemaansa tietoa, taitoa ja osaamista. Miten kieltenopetuksesi tukee tätä tavoitetta?

Kommentteja kommenteista:

Ensinnäkin iso kiitos Heinille tarkkanäköisistä ja kiinnostavista kommenteista! Ihan aluksi täytyy sanoa, että olen samaa mieltä siitä Heinin kanssa, että Optima on blogialustana aika rajoittunut (esim. tekstien paikat vaihtavat paikkaa päivitysten mukaan, vaikka ovatkin teemojen mukaan numeroidut) ja olen kieltämättä vahvasti harkinnut omien tekstieni siirtämistä toiselle blogialustalle (vaikka toisaalta uuden blogin perustaminen tässä vaiheessa opintoja tuntuu hieman turhalta). Voi olla, että Optiman oma yksinkertaisuus on myös vaikuttanut omiin teksteihini siinä mielessä, että niistä on tullut napakoita ja lyhyehköjä eikä niinkään blogimaisen rönsyileviä. Se hyvä puoli Optimassa kuitenkin oli, että kun alkuperäisessä ryhmässäni suurin osa opiskelijoista alkoi pitää blogiaan Optimassa, pääsin automaattisesti lukemaan kaikkien tekstejä yhdessä ja samassa paikassa. Nyt osa blogeista on suljettuja eikä avoimia blogejakaan tule niin usein luettua, kun niihin pitää erikseen hankkiutua.

Heini olisi toivonut, että olisin käsitellyt laajemmin kussakin istunnossa opittuja asioita. Sitä voi tosiaan tietysti perustella sillä, että muistiinpanot kustakin aiheesta on sitten helppo löytää myöhemmin. Itse olen ehkä ajatellut enemmänkin niin, että opetettujen sisältöjen toistamisen sijaan kirjaan mieluummin lyhyesti ylös omia tunnelmia, ajatuksia ja fiiliksiä opetuksesta; opetusmateriaalithan voi ladata omalle koneelle myöhempää kertausta varten.

Syksyn yhteenvetoni on vielä kesken sairastumisen vuoksi, mutta Heini oli antanut siitäkin jo hyviä ja ajatuksia herättäviä kommentteja. En itse ehkä tekisi samanlaista rajaa yhteisten ja ammatillisten opintojen kesken, vaikka nämä nimitykset ovat tietysti käytössä kouluissa. On toki totta, että ns. ammattiopinnot liittyvät ehkä suoremmin työelämään, mutta nykypäivänä missä ammatissa tahansa tarvitaan myös erinomaisia viestintätaitoja ja kommunikointivalmiuksia myös muullakin kuin omalla äidinkielellä. Samalla tavalla en myöskään erottaisi kieltenopetusta ja ammatillista opetusta pedagogisella tasolla toisistaan: kieliä, niin kuin ns. ammatillisiakin taitoja, voidaan opettaa monella tavalla. Kukin opettaja valitsee oman tyylinsä ja metodinsa oman oppimis- ja opetusnäkemyksensä perusteella, sen mukaan, minkä kokee hyödyllisimmäksi ja toimivimmaksi tavaksi opettaa ja ohjata. Yliopisto-opetuksessa yhteys työelämään ei tosiaan ole niin tiivis kuin ammatillisessa koulutuksessa, koska tutkinto ei välttämättä anna suoraan ammattinimikettä, mutta toisaalta juuri kieli- ja viestintäopetus on kaikille yhteisellä rajapinnalla - ja yhdistettynä eri opintoihin tuottaa työelämän palvelukseen niin opettajia, kääntäjiä kuin muitakin kielen ja viestinnän ammattilaisia.

Kiitokset kuitenkin vielä Heinille rakentavasta ja positiivisesta vertaispalautteesta ja pahoitteluni vielä aikataulun venymisestä!

***

16. Yhteenveto keväästä

Viime maanantaina oli viimeinen e-Ape-istunto. Oli yhtä aikaa sekä hienoa että hieman haikeaa sanoa hyvästit tutuksi käyneelle opintoryhmälle.

Käsittelen vielä lopuksi kevään istuntoja seuraavien kolmen osa-alueen kautta: oman teemaryhmän toiminta, opetuksen suunnittelu ja toteutus sekä teemojen toteutuminen omalla alalla.

Meidän teemaryhmämme aiheena oli erityiskasvatus. Ryhmäämme kuului neljä henkilöä: Petra, Anna-Riikka, Mikko ja minä. Petra ja Anna-Riikka olivat aloittaneet opetustuokion suunnittelun jo lähipäivien aikana. Informaatio kuitenkin kulki varsin sujuvasti FB-sivujen ja sähköpostin kautta. Osa ryhmästä kokoontui myös joitakin kertoja AC:ssa.

Opetustuokion osa-alueet oli päätetty ja jaettu jo lähipäivien aikana, mutta sen jälkeen kaikki saivat tietysti esittää muutoksia ja päättää oman osa-alueensa opetustavasta. Päädyin itse videoon ja polliin ja laadin meille yhteisen diapohjan, johon lopullinen esitys koottiin kokonaisuutena.

Itse opetus sujui mielestäni melko hyvin. Petra aloitti esittelemällä opetustuokiomme sisällön ja aikataulun ja johdattelemalla muut opiskelijat lyhyesti erityiskasvatuksen osa-alueisiin. Sen jälkeen Anna-Riikka käsitteli erityiskasvatusta ammatillisella perusasteella ja minä puolestani puhuin erityiskasvatuksesta ammatillisella korkea-asteella. Tauon jälkeen Mikko jatkoi esittelemällä erityiskasvatukseen liittyviä tärkeimpiä lakipykäliä sekä maahanmuuttajien tilannetta ja lopuksi Petra puhui vielä koulukiusaamisesta.

Esitystapamme oli melko perinteinen, sisältäen useampia videoita, luennointia, polleja sekä chattikysymyksiä. Palautteen perusteella jotkut olisivat kaivanneet värikkäämpiä opetusmenetelmiä. Olisimme toki voineet vaihdella opetusmenetelmiä enemmän. Esimerkiksi lakipykälistä olisi voinut tehdä erilaisia caseja pohdittavaksi ja keskusteltavaksi. Koska kaikille kuitenkin oli annettu vapaus valita oma opetustapa, luulen, että valintoihin vaikutti paitsi oma ajankäyttö (osa ryhmäläisistä sai oman esityksensä valmiiksi ja osaksi yhteistä diasarjaa vasta muutama päivä ennen istuntoa), myös AC:n tuntemus. Petra antoi kyllä meille kaikille viimeisellä viikolla koordinaattorioikeudet, mutta kaikkia AC:n ominaisuuksia ei tietenkään niin lyhyessä ajassa ehdi omaksua.

Yhdessä palautteessa epäiltiin koulukiusaamisen mielekkyyttä osana erityisopetusta koskevaa opetustuokiota. Myönnän, että pohdin itsekin hetken aiheen soveltuvuutta, mutta toisaalta erityisopiskelijat voivat muita herkemmin joutua koulukiusaamisen uhreiksi. Aihe myös herätti opetustuokiomme aikana paljon keskustelua, joten se oli selvästi hyvä valinta!

Saimme paljon positiivista palautetta runsaasta ja hyvin kootusta opetusmateriaalista ja, kuten Mikkokin totesi opetustuokiomme aikana, iso osa materiaalista (kuten esimerkiksi lakipykälät) on sellaista, että siihen kannattaa palata vielä ajan kanssa istunnon jälkeen.

Kaiken kaikkiaan teemaryhmämme toimi siis mielestäni melko hyvin, vaikkakin perinteisesti. Työnjako oli selkeä ja kaikki saivat edetä oman aikataulunsa mukaisesti. Toisaalta olisi ehkä ollut hyvä päättää yhteinen deadline, johon mennessä kaikkien osuudet olisivat olleet valmiina. Silloin olisimme voineet tarvittaessa valita myös muita opetustapoja.

Kieltenopetuksessa - kuten muillakin aloilla - erityispedagogiikan perusteet ovat tärkeä osa opettajan osaamista. Hyvään opettajuuteen kuuluu, että osaa tunnistaa mahdollisia oppimishaasteita ja -vaikeuksia sekä osaa ohjata opiskelijaa sopivien tukipalvelujen ääreen. Myös kansainvälisyys on luonnollinen osa kieltenopetusta - missään ei opi kieltä ja kulttuuria niin tehokkaasti kuin kohdemaassa.

Toisaalta kuvittelisin, että yrittäjyyskasvatus ja työelämäläheisyys eivät välttämättä näy omalla alallani ammatillisessa koulutuksessakaan kovinkaan tiiviisti, vaikka perinteisten kielikurssien lisäksi opetusta voisi täydentää erilaisilla kansainvälisillä työprojekteilla, joissa yhdistyisivät sekä ammattiopinnot että kieliopinnot. Tämäkin tulee varmasti muuttumaan lähitulevaisuudessa. Kattava kielitaito ja hyvät kommunikointivalmiudet ovat joka tapauksessa nykypäivänä olennainen osa kenen tahansa ammattitaitoa.

Mitä kestävään kehitykseen kaikissa olomuodoissaan tulee, se on mielestäni luonnollinen ja peruuttamaton osa kaikkea opettajuutta. Arvokasvatus kuuluu opettajan työhön opetusasteesta ja alasta riippumatta.

Lopuksi haluan vielä sanoa kiitokset kaikille e-APE-ryhmäläisilleni - oli mahtavaa jakaa tämä aika kanssanne!

Tuutorit Tiiu ja Pentti - kiitokset kannustuksesta ja huolenpidosta ja erittäin miellyttävästä ja onnistuneesta opiskelukokemuksesta!

***

La Laponne

Pages

Pedagogical stuff - opettajaopinnot